Finlex

Lainkirjoittajan opas

Kansallisten säädösten valmistelua koskevat ohjeet

Voit linkittää suoraan otsikkoon kopioimalla osoitteen selaimen osoitepalkista.

12.2 Viittaaminen yleislakiin

12.2.1 Yleislakiin ei yleensä viitata

On jo vanhastaan katsottu, että kun yleislaista ei poiketa, yleislakiin ei yleensä viitata. Yleislain säännöksiä ei liioin saa toistaa erityislaissa.

Myös perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä 1 yleislakeihin viittaamisen tarpeettomuus on todettu nimenomaisesti hallinnon yleislakien osalta: Viittausta hallinnon yleislakeihin ei enää nykyisin ole perustuslain 124 §:n takia välttämätöntä sisällyttää lakiin, koska hallinnon yleislakeja sovelletaan niiden sisältämien soveltamisalaa, viranomaisten määritelmää tai yksityisen kielellistä palveluvelvollisuutta koskevien säännösten nojalla myös yksityisiin niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä. Jos viittausta hallinnon yleislakeihin esimerkiksi sääntelyn selkeyden vuoksi kuitenkin pidetään tarpeellisena, viittauksen on syytä olla vastakohtaispäätelmän välttämiseksi kattava 2. Ks. myös jakso 10.4 hallinnon yleislakien soveltamisesta, kun muu kuin viranomainen lain nojalla hoitaa julkista hallintotehtävää, sekä hallinnon yleislaeista ja viittausten kirjoittamisesta tarkemmin jakso 12.3.

Hallinnon yleislakeina pidetään seuraavia:

Sen, mitä perustuslakivaliokunta on lausunut hallinnon yleislakeihin viittaamisesta, on katsottava koskevan muitakin yleislakeja. Yleislakeja sovelletaan niiden soveltamisalaa koskevien säännösten mukaisesti, vaikka niihin ei viitata.

12.2.2 Aineelliset viittaukset

Lakiin voidaan ottaa asiasisältöinen, niin sanottu aineellinen tai aineellisoikeudellinen viittaus yleislakiin, jos yleislaki ei ilman sitä tulisi sovellettavaksi. Aineellinen viittaus yleislakiin tulee siis kysymykseen vain tapauksissa, joissa yleislain säännökset kokonaan tai joiltakin osin halutaan sovellettaviksi siitä huolimatta, että yleislaki ei soveltamisalaa koskevien säännöstensä mukaan sovellu säänneltävään asiaan. Esimerkiksi sopimukseen perustuvaan tai muussa laissa kuin vahingonkorvauslaissa (412/1974) säädettyyn vahingonkorvausvastuuseen ei lähtökohtaisesti sovelleta vahingonkorvauslain säännöksiä, mutta nämä voidaan kokonaan tai joiltakin osin säätää sovellettaviksi.

Aineellista viittausta kirjoitettaessa käytetään seuraavia ilmaisuja:

  • ”Siinä ja siinä asiassa” noudatetaan, mitä ”siinä ja siinä laissa” tai ”sen ja sen lain siinä ja siinä §:ssä” säädetään ”siitä ja siitä”.
  • ”Siihen ja siihen” sovelletaan, mitä ”siinä ja siinä laissa” tai ”sen ja sen lain siinä ja siinä §:ssä” säädetään ”siitä ja siitä”.
  • ”Sitä ja sitä tehdään” noudattaen tai soveltaen, mitä ”siinä ja siinä laissa” tai ”sen ja sen lain siinä ja siinä §:ssä” säädetään ”siitä ja siitä”.
  • ”Sitä ja sitä tehdään” noudattaen tai soveltaen ”sen ja sen lain” säännöksiä taikka ”sen ja sen lain sen ja sen §:n” säännöksiä ”siitä ja siitä”.
Aineellinen viittaus

Elinkeinonharjoittaja tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo 5 tai 7 §:ssä taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklassa säädettyä kieltoa, on velvollinen korvaamaan kilpailunrajoituksesta aiheutuneen vahingon. Korvausvelvollisuuteen sovelletaan lisäksi, mitä vahingonkorvauslain (412/1974) 2 luvun 1 §:n 2 momentissa ja 6 luvussa säädetään.

Korvaus potilasvahingosta määrätään noudattaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2 a–2 d, 3, 4, 7 ja 8 §:n, 6 luvun 1 §:n sekä 7 luvun 3 §:n säännöksiä. Korvausta ei kuitenkaan voida sovitella vahingon kärsineen oman myötävaikutuksen perusteella, ellei vahingon kärsineen menettely ole ollut tahallista tai törkeän huolimatonta. Korvausta ei suoriteta vähäisestä vahingosta.

Myös erityislain säännöksiä voidaan ottaa sovellettaviksi aineellisin viittauksin.

12.2.3 Vältettävät soveltamisohjeet ”soveltuvin osin” ja ”vastaavasti”

Edellä kuvatun kaltaisissa viittauksissa on tyypillisesti käytetty noudattamisen ja soveltamisen viitteinä tai lisäohjeina ilmaisuja ”soveltuvin osin” ja ”vastaavasti”. Ilmaisuilla ei kuitenkaan ole viittausten sisällön kannalta merkitystä. Kenenkään ei voitane olettaa ilmaisun puuttuessa soveltavan lakia epäsoveltuvin osin tai muuten kuin vastaavalla tavalla. Tuomarinohjeidenkin mukaan ”kaikkea lakia on älyllä käytettävä”. Ilmaisun ”soveltuvin osin” ja ”vastaavasti” käyttämisen asemesta viittaus toisen lain soveltamiseen tai noudattamiseen onkin pyrittävä kirjoittamaan muin keinoin ja täsmällisesti.

12.2.4 Informatiiviset viittaukset

Kuten edellä on todettu, yleislakeihin viittaamiseen tulee suhtautua pidättyvästi. Tarpeettomat viittaukset eivät ole suotavia. Joskus lakiin voi kuitenkin olla syytä ottaa niin sanottu informatiivinen viittaus yleislain säännöksiin. Näin on esimerkiksi tilanteessa, jossa ilman viittausta saattaisi olla tulkinnanvaraista, onko jokin erityislaissa oleva sääntely sillä tavalla tyhjentävä, että yleislaki syrjäytyy asiassa kokonaan. Informatiivinen viittaus voi olla hyödyksi myös, jos sääntelyn kohteen ei voida kohtuudella olettaa tuntevan asiassa sovellettavaa sääntelyä kokonaisuudessaan.

Informatiivisella viittauksella ei ole aineellisoikeudellista sisältöä. Sen ainut tehtävä on auttaa lukijaa.

Myös erityislakeihin voidaan viitata informatiivisesti.

Informatiivinen viittaus kirjoitetaan selkeimmin muotoon: ”Siitä ja siitä” säädetään ”siellä ja siellä”.

Informatiivinen viittaus

Käytettävistä kielistä säädetään kielilain (423/2003) 34 §:ssä.

Rangaistus vedentulva aikaansaamalla tehdystä tuhotyöstä, törkeästä tuhotyöstä, yleisvaaran tuottamuksesta tai törkeästä yleisvaaran tuottamuksesta säädetään rikoslain 34 luvun 1, 3, 7 ja 8 §:ssä.

12.2.5 Vältettävät viittaukset ”koskee” ja ”on voimassa, mitä”

Muuhun lainsäädäntöön viitattaessa käytetään paljon ilmaisuja, joiden mukaan, mitä ”siitä ja siitä” säädetään ”siellä ja siellä”, koskee (myös) ”sitä ja sitä”. Ilmaisulla ei kuitenkaan kyetä kuvaamaan, onko viittaus muuhun lainsäädäntöön aineellinen vai informatiivinen. Sitä vastoin ilmaisu soveltuu mainiosti säännöksiin, joita voidaan luonnehtia soveltamisalan laajennuksiksi, kuten alla olevissa esimerkeissä:

”Koskee myös”

Mitä tässä laissa säädetään kalasta ja kalastuksesta, koskee myös nahkiaista ja rapua sekä niiden pyyntiä.

Mitä tässä laissa säädetään kunnasta, koskee myös kuntayhtymää ja ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta annetussa laissa (410/2009) tarkoitettua toimielintä niiden hoitaessa tämän lain mukaista valvontaa.

On huomattava, että yllä olevan kaltaiset säännökset yritetään toisinaan kirjoittaa määritelmiksi, jollaisina ne ovat epäonnistuneita. Ei ole järkevää eikä perusteltua säätää, että ”tässä laissa kalalla tarkoitetaan kalaa, nahkiaista ja rapua” tai että ”tässä laissa kalastuksella tarkoitetaan myös nahkiaisen ja ravun pyyntiä”.

Samalla tavalla epäselvä on viittaus, jossa kerrotaan, että jostakin ”on voimassa, mitä” jostakin muualla laissa säädetään, esimerkiksi ”väliaikaistodistuksesta on voimassa, mitä 8 §:ssä säädetään osakekirjasta”. Suositeltavaa onkin kirjoittaa viittaus niin, että jo sen sanamuodosta ilmenee, onko se aineellinen vai informatiivinen, esimerkiksi väliaikaistodistukseen sovelletaan, mitä 8 §:ssä säädetään osakekirjasta.

12.2.6 Vältettävä viittaus ”siten kuin”

Kielellisesti neutraali on myös viittaus, jolla sallitaan jonkin tekeminen tai velvoitetaan jonkin tekemiseen ”siten kuin” jossakin muussa laissa (siitä ja siitä) säädetään. Tällä tavoin viitattaessa ei kyetä päättelemään, tulevatko muun lain säännökset sovellettaviksi vain viittauksen kautta vai onko informatiivisuus viittauksen ainut tehtävä.

Tietosuojavaltuutetun 35 §:n nojalla tekemään päätökseen saa vaatia oikaisua tietosuojalautakunnalta siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään.

Jos ajoneuvon omistaja tai tämän osoite ei ole tiedossa, tiedoksianto tehdään kuuluttamalla siitä vähintään 30 päivän ajan asianomaisen kunnan ilmoitustaululla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa (34/1925) säädetään.

Haaste, haastehakemus ja siihen liitetyt asiakirjat on annettava vastaajalle tiedoksi siten kuin 11 luvussa säädetään.

Ensimmäisessä esimerkissä viittaus hallintolakiin (434/2003) on informatiivinen. Säännökset oikaisuvaatimuksen tekemisestä ovat hallintolain 7 a luvussa, ja ne tulisivat sovellettaviksi hallintolakiin viittaamattakin. Periaatteessa näin riittäisi, että säädettäisiin vain oikeudesta vaatia oikaisua ja toimivaltaisesta viranomaisesta oikaisuvaatimusasiassa: Tietosuojavaltuutetun 35 §:n nojalla tekemään päätökseen saa vaatia oikaisua tietosuojalautakunnalta. Käytännössä on kuitenkin pidetty lakiteknisesti mallikkaana viitata oikaisuvaatimusinstituution perustaviin säännöksiin.

Myös toisen esimerkin viittaus on informatiivinen. Annettaessa tuntemattomalle ajoneuvon omistajalle kuuluttamalla tiedoksi päätös hänen ajoneuvonsa siirtämisestä päädyttäisiin epäilemättä ilman nimenomaista säännöstäkin soveltamaan julkisista kuulutuksista annettua lakia (34/1925).

Kolmannen esimerkin viittaus on aineellinen. Tiedoksiannon juridinen olemus ei toteudu, jollei haastetta tiedoksi annettaessa ole noudatettu oikeudenkäymiskaaren 11 luvun säännöksiä.

12.2.7 Lain ensisijaisuuden ja toissijaisuuden ilmaiseminen

Erityislaki ja sen säännös syrjäyttävät yleislain ja sen säännöksen. Erityislait ovat siten ensisijaisia ja yleislait toissijaisia. Kuten edellä on todettu, yleislaista poikkeaminen edellyttää kuitenkin painavaa syytä.

Esimerkiksi hallintolainkäyttölain (586/1996) toissijaisuus ilmaistaan lain 3 §:ssä: Jos muussa laissa – – on tästä laista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan tämän lain asemesta. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 1 §:n 1 momentissa puolestaan on lain toissijaisuuden ilmaisevan säännöksen ohella lain keskeisimmän aineellisen sisällön ilmaiseva säännös: Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

12.2.8 Viittaus täydentävään lainsäädäntöön

Lakitekstiä moititaan usein liiasta tiiviydestä. Monimutkaisia viittauksia muualle lainsäädäntöön tuleekin välttää, mutta koska liiallinen toistokaan ei ole eduksi lakien systematiikalle, tulee voida viitata täydentävään lainsäädäntöön esimerkiksi seuraavasti: Jos omistaja on osakeyhtiö, 1–3 momentissa säädetyn lisäksi noudatetaan, mitä osakeyhtiölain (624/2006) 12 luvun 7 ja 8 §:ssä säädetään.

12.2.9 Viittaus lakiin kattaa myös lain nojalla annetut säännökset

Jos laissa tai asetuksessa viitataan yleisesti (toiseen) lakiin, viittauksen on katsottava kattavan myös viittauksen kohteena olevan lain nojalla annetut alemmanasteiset säännökset. Tästä huolimatta ei ole estettä viitata lakiin tai lainkohtaan ja sen nojalla säädettyyn. Eri asia on, että laissa tai asetuksessa ei ole asianmukaista viitata normihierarkiassa alempana olevaan säädökseen tai määräykseen tämä nimeltä mainiten 3, vaan tarvittaessa viitataan esimerkiksi ”siitä ja siitä” annetun lain x §:n y momentin nojalla annettuihin säännöksiin.

Alaviitteet:

Seuraava jakso:

Sisällysluettelo Sulje