Finlex

Lainkirjoittajan opas

Kansallisten säädösten valmistelua koskevat ohjeet

Voit linkittää suoraan otsikkoon kopioimalla osoitteen selaimen osoitepalkista.

12.9 Kriminalisointi ja rangaistussäännökset

Edellä jaksossa 4.2.3 on käsitelty niitä rajoja, joita perustuslaissa asetetaan kriminalisoinneille. Käytännön lainvalmistelutyössä korostuvat etenkin niin sanottuja blankorangaistussäännöksiä koskevat näkökohdat, joihin palataan vielä erikseen tässä jaksossa.

12.9.1 Rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksutut periaatteet

Rikoslain (39/1889) kokonaisuudistuksen yhteydessä eduskunta edellytti, että rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksutut ja eduskunnassa hyväksytyt periaatteet saatetaan riittävässä laajuudessa kaikkien ministeriöiden lainvalmistelusta vastaavien virkamiesten tietoon. 1 Etenkin valmisteltaessa sellaisia rangaistussäännöksiä, joihin on tarkoitus sisällyttää vankeusrangaistusuhka, on yhteistyössä oikeusministeriön kanssa varmistauduttava siitä, että ehdotettu sääntely on sopusoinnussa rikoslain ja sen uudistamisessa noudatettavien periaatteiden kanssa.

Eduskunnan lausuman mukaisesti rangaistussäännöksiä valmisteltaessa kehotetaan kiinnittämään erityisesti huomiota seuraaviin rikoslain säännösten valmistelussa vakiintuneisiin periaatteisiin. Tarkoitus on taata rikoslain ja sen ulkopuolisten rangaistussäännösten yhtenäinen ja johdonmukainen kirjoitustapa, mikä on laillisuusperiaatteen (ks. jakso 4.2.3) ja yhdenmukaisen lain soveltamisen kannalta tärkeää.

12.9.2 Rangaistussäännöksen tarve

Rangaistussäännöksiä valmisteltaessa tulee tarkastella yhtenäisesti niitä arvoja, joita rikoslailla voidaan edistää ja suojata, sekä arvioida tarvetta eri tekojen säätämiseen rangaistavaksi. Vastaava arviointi koskee myös muualle kuin rikoslakiin otettavia rangaistussäännöksiä. Uuden rangaistussäännöksen tarve on lakiehdotuksessa aina perusteltava. Tavoitteena on muodostaa rangaistavuuden arvioinnissa yhtenäinen linja ja turvata sen säilyminen myös vastaisuudessa. 2

Rikoksen rangaistusasteikot on laadittava ja perusteltava kunkin tekotyypin rangaistusarvon perusteella. Rangaistusasteikkoratkaisuja ei tehdä sen mukaan, miten rikokseen voidaan soveltaa pakkokeinoja koskevia säännöksiä, tai sen mukaan, millainen vaikutus säädetyllä rangaistuksella on rikoksen vanhentumiseen.

12.9.3 Keskittämisperiaate

Niistä rikoksista, joihin on välttämätöntä liittää vankeusrangaistusuhka, tulee pääsääntöisesti säätää rikoslaissa (keskittämisperiaate). Poikkeaminen tästä edellyttää hallituksen esityksen perusteluissa esiin tuotuja erityisiä perusteita ja voi koskea vain tekoja, joihin ehdotetaan matalaa vankeuden enimmäismäärää. Lisäksi keskittämisperiaatteesta poikkeaminen edellyttää yhteistyötä oikeusministeriön kanssa jo valmistelun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

12.9.4 Yhtenäinen kirjoittamistapa

Uusissa säännöksissä noudatetaan mahdollisimman pitkälle yhtenäistä rakennetta, yhdenmukaista keskinäistä järjestystä sekä yhdenmukaisia nimikkeitä ja tekotavankuvauksia.

Samankaltaisia tekoja koskevia yksityiskohtaisia säännöksiä pyritään välttämään. On tarpeetonta säännellä erityistapauksia varmuuden vuoksi, jos rikoslain yleissäännös sellaisenaan tai hieman täydennettynä soveltuu säänneltävään tekoon.

12.9.5 Rangaistussäännösten täsmällisyys

Teko voidaan säätää rangaistavaksi vain laissa. Rangaistussäännösten laatimisessa on laillisuusperiaatteen vuoksi pyrittävä mahdollisimman suureen täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteen. 3

12.9.6 Tunnusmerkistö

Rangaistussäännös käsittää rikoksen tunnusmerkit, tuomioistuimelle osoitetun tuomitsemiskäskyn, rikosnimikkeen ja rangaistusasteikon. Tunnusmerkit kuvataan yleensä joka-sanalla alkavalla lauseella, esimerkiksi Joka rikkoo – –, ja tuomitsemiskäsky kirjoitetaan muotoon:

– – on tuomittava
(ei ”tuomittakoon” mutta ei myöskään ”tuomitaan”).

Tunnusmerkistössä on rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaisesti täsmällisesti ja konkreettisesti kuvattava se teko, joka säädetään rangaistavaksi. Tunnusmerkistön sisältöä selvitetään yksityiskohtaisissa perusteluissa. Tunnusmerkistön pelkkä siteeraaminen perusteluissa ei toteuta tätä vaatimusta.

Avoimet rangaistussäännökset eli niin sanotut blankorangaistussäännökset, joissa rangaistavana tekona on vain jonkin lain rikkominen (”Joka rikkoo tätä lakia, on tuomittava – – ”), eivät ole asianmukaisia. Jo jaksossa 4.2.3 on kehotettu suhtautumaan blankorangaistussäännöksiin torjuvasti. Jos blankotekniikkaa joudutaan käyttämään, viittaamalla tulee konkretisoida, minkä säännöksen tai säännösten rikkomisesta rangaistaan: viittausketjujen tulee olla täsmällisiä, rangaistavuuden edellytykset ilmaisevien aineellisten säännösten tulee olla kirjoitettu rangaistussäännöksiltä vaaditulla tarkkuudella ja nämä säännökset käsittävästä normistosta tulee käydä ilmi myös niiden rikkomisen rangaistavuus. Säännösviittauksen lisäksi rangaistussäännöksessä on pyrittävä kuvaamaan rangaistava teko. 4

Esimerkkinä edellä mainitusta voidaan esittää puolustustarvikkeiden viennistä annetun lain (282/2012) rangaistussäännös (38 §):

Rangaistussäännökset

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta

1) jättää toimittamatta 33 §:n 1 momentissa tarkoitetun selvityksen taikka

2) rikkoo 33 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettuja säännöksiä kirjanpidosta,

on tuomittava puolustustarvikkeiden maastavientirikkomuksesta sakkoon.

Rangaistus puolustustarvikkeiden maastavientirikoksesta säädetään rikoslain (39/1889) 46 luvun 11 §:ssä.

Pykälän 1 momentissa on asianmukaisesti viitattu kriminalisoitavaan tekoon ja myös tiiviisti luonnehdittu sitä. Huomiota tulee kiinnittää myös siihen, että normien (esimerkissä lain 33 §:n eri momentit), joihin viitataan, on sisällettävä kielto, jota voidaan rikkoa. Rikosnimike kursivoidaan.

Lain säännösten rikkominen saattaa toteuttaa jonkin rikoslakirikoksen tunnusmerkistön.Tällöin lakiin on hyvä ottaa rikoslakiin viittaava säännös. Tällainen viittaussäännös on perusluonteeltaan informatiivinen. Viittaus voi olla omana momenttinaan rangaistussäännöksessä kuten edellisessä esimerkissä tai se voi olla omana pykälänään varustettuna otsikolla:

Viittaus rikoslakiin

Rikosten tunnusmerkistöt ovat yleensä yleisiä siten, että niissä ei rajoiteta tekijöinä kysymykseen tulevien henkilöiden piiriä. Jos tekijäpiiri ei kuitenkaan ole yleinen, myös rikoksentekijä tulee säännöksessä yksilöidä. Näin tehdään esimerkiksi jos rangaistavuus halutaan ulottaa vain tietyssä asemassa oleviin henkilöihin. Erityisesti valmistamisen, myymisen ja maahantuonnin osalta on erikseen säädettävä, jos tarkoitus on rajoittaa rangaistavuus vain elinkeinotoimintaan. Rangaistussäännös saattaa myös sisältää tarkemman ja vain osittaisen tekijäpiirin rajauksen.

Useampikohtaisessa rangaistussäännöksessä tekijäpiirin rajaus voidaan tehdä rajausta edellyttävässä kohdassa esimerkiksi seuraavasti:

Joka tahallaan – –

3) paikan omistajana, tilaisuuden toimeenpanijana tai järjestyksenvalvojana sallii alkoholijuoman nauttimisen – –.

Tällöin kyseisen rangaistussäännöksen 1 ja 2 kohta voivat olla yleisiä, mutta 3 kohdassa tekijäpiiri on rajattu.

Tunnusmerkistön mukaiset vaihtoehtoiset tekotavat voidaan tarvittaessa ymmärrettävyyden lisäämiseksi jakaa kohtiin. Rangaistussäännöksissä kohdat erotetaan toisistaan pilkulla, kaksi viimeistä kohtaa kuitenkin pilkun asemesta konjunktiolla. Konjunktioiden oikeasta lakiteknisestä käytöstä kerrotaan jaksossa 24.5.

12.9.7 Syyksiluettavuus

Teko voidaan säätää rangaistavaksi tahallisena tai tuottamuksellisena. Rikoslain 3 luvun 5 §:n mukaan rikoslaissa rangaistavaksi säädetty teko on vain tahallisena rangaistava, jollei toisin nimenomaisesti säädetä. Tämä koskee myös rikoslain ulkopuolisessa laissa rangaistavaksi säädettyä rikosta ja rikkomusta, jos teosta on säädetty ankarimmaksi rangaistukseksi enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta tai jos rangaistussäännös on annettu vuoden 2003 jälkeen.

Jos teko on rikoslaissa tarkoitus säätää rangaistavaksi vain tahallisena, syyksiluettavuudesta ei ole tarpeen säätää erikseen, vaan se määräytyy rikoslain 3 luvun 5 §:n nojalla. Vaikka sama periaate koskee myös rikoslain ulkopuolisia säännöksiä, niitä laadittaessa on kuitenkin informatiivisuuden vuoksi suotavaa, että vaadittava syyksiluettavuuden aste ilmenisi säännöksistä nimenomaisesti myös tahallisten tekojen osalta. Jos teko on tarkoitus säätää rangaistavaksi myös tuottamuksellisena, asiasta on aina erikseen säädettävä 5.

Tahallaan tehty teko ilmaistaan säännöksessä muodossa joka tahallaan – –.

Tuottamus ilmaistaan säännöksessä jollakin seuraavista tavoista:

– – joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta – –
– – joka tahallaan tai huolimattomuudesta – –
– – joka huolimattomuudesta – –
– – joka törkeästä huolimattomuudesta – –

Syyksiluettavuuden aste on perusteltava hallituksen esityksessä.

12.9.8 Osallisuus ja yritys

Osallisuus rikokseen (rikoskumppanuus, avunanto, yllytys) on rikoslain 5 luvun mukaan rangaistava vain, jos sekä pääteko että osallisen oma teko ovat tahallisia. Osallisuuden rangaistavuus määräytyy aina rikoslain yleisen osan säännösten nojalla eikä siitä säädetä erikseen.

Vain tahallisen rikoksen yritys voi olla rangaistava (rikoslain 5 luvun 1 §). Yrityksen rankaisemisen tarve tulee perustella hallituksen esityksessä. Kun tahallisen rikoksen yritys halutaan säätää rangaistavaksi, tästä on säädettävä rangaistussäännöksessä omassa momentissaan, joka kuuluu: Yritys on rangaistava. Tällöin yritykseksi jäänyt teko tulee rangaistavaksi lievennetyn rangaistusasteikon nojalla rikoslain 6 luvun 8 §:n mukaisesti.

Jos rikos on säädetty rangaistavaksi sekä tahallisena että tuottamuksellisena, yrityksen rangaistavuus tulee rajoittaa koskemaan vain tahallista tekoa seuraavasti:

Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.

Yritys voidaan säätää rangaistavaksi myös rikoksen yhden tai useamman tekotavan osalta. Tällöin säädetään esimerkiksi kuten rikoslain 48 luvun 1 §:n 2 momentissa ympäristön turmelemisen yrityksen rangaistavuudesta:

Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun tahallisen teon yritys on rangaistava.

Rikoksen yrityksen rangaistavuudesta säädetään lievän tekomuodon, perustekomuodon ja törkeän tekomuodon osalta erikseen.

Eräissä harvinaisissa tapauksissa yritys voidaan rangaistavuuden kannalta rinnastaa täytettyyn tahalliseen tekoon. Tällöin ei sovelleta lievennettyä rangaistusasteikkoa (rikoslain 5 luvun 1 §:n 3 momentti). Tämä voi olla perusteltua, jos yrityksen ja täytetyn teon vahingollisuus ja vaarallisuus arvioidaan samantasoiseksi tai teosta kiinnijäämisen riski etupäässä sattumasta johtuvaksi. Koska yritykseen jäänyt teko kuitenkin pääsääntöisesti on vähemmän vahingollinen kuin täytetty teko, tätä säätämistapaa tulee soveltaa hyvin rajoitetusti ja erityisesti perustellen. Yrityksestä säädetään tällöin teon perusmuodossa samassa momentissa ja kohdassa kuin täytetystä teosta, esimerkiksi:

– – joka laittomasti tuo maahan tai yrittää tuoda maahan – –

Koska yrityksen rangaistavuus on tässä tilanteessa sisällytetty teon perusmuodon tunnusmerkistöön, johon törkeässä tekomuodossa viitataan, törkeän tekomuodon yrityksen rangaistavuudesta ei ole tarpeen erikseen säätää. (Ks. esimerkiksi rikoslain 50 luvun 1 §:ssä säännelty huumausainerikos ja 2 §:ssä säännelty törkeä huumausainerikos.)

12.9.9 Rikosnimike

Rikosnimikkeen tulee ytimekkäästi kuvata ja yksilöidä kysymyksessä oleva rikos. 6 Jokaisessa rangaistussäännöksessä käytetään omaa rikosnimikettä, joka kursivoidaan sekä otsikossa että tunnusmerkistössä mainittuna. Rikoslaissa ja uusia rikoslain ulkopuolisia rangaistussäännöksiä säädettäessä kukin rikosnimike tulee sijoittaa omaan pykälään. Erityislakien vanhoja rikkomussäännöksiä muutettaessa tätä periaatetta noudatetaan mahdollisuuksien mukaan.

12.9.10 Porrastaminen

Rangaistuksen määräämisen yhtenäistämiseksi eri vakavuusastetta ilmentävät saman teon muodot jaetaan eri säännöksiin. Tyypillinen porrastus on perustekomuoto, törkeä (kvalifioitu) tekomuoto ja lievä tekomuoto, joilla on omat rangaistusasteikkonsa. Eri tekomuodot kirjoitetaan rikoslakiin edellä mainitussa järjestyksessä. Jos törkeysasteita on vain kaksi, kirjoitetaan ensin rikoksen perusmuoto ja sitten ankarampi tai lievempi tekomuoto.

Kvalifioitu tekomuoto ilmaistaan yleensä adjektiivilla törkeä, esimerkiksi:

– – on tuomittava törkeästä varkaudesta – –

Lievemmän tekomuodon nimikkeessä puolestaan voidaan käyttää adjektiivia lievä, esimerkiksi:

– – on tuomittava lievästä luvattomasta käytöstä – –

Kun on kysymyksessä vähäisen rikoksen itsenäinen tekotyyppi taikka sellainen rikoslain ulkopuolisessa rangaistussäännöksessä tarkoitettu rikos, josta voi seurata vain sakkoa, nimikkeessä voidaan käyttää sanaa rikkomus, esimerkiksi:

avustusrikkomus

Vastaavasti kun kysymys on jonkin rikoksen perusmuodosta ja seuraamuksena voi olla vankeutta, nimikkeessä voidaan käyttää sana rikos, esimerkiksi:

kilpailumenettelyrikos

Perusteet, joiden nojalla teko tulee arvioitavaksi törkeäksi, kirjoitetaan tyhjentäväksi luetteloksi. Vähintään yhden laissa mainitun perusteen käsilläolo on välttämätön edellytys ankaramman rangaistusasteikon käytölle. Perusteiden tulee myös olla täsmällisesti kuvattuja, eikä avoimia viittauksia esimerkiksi muihin rinnasteisiin seikkoihin voida legaliteettiperiaatteen vuoksi säätää. Rikoksen tulee lisäksi olla aina myös kokonaisuutena arvioituna perustekomuotoa vakavampi. Kokonaisarviolauseke kirjoitetaan rikostunnunmerkistöön vakiintuneesti muotoon:

– – ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Lievän tekomuodon soveltaminen edellyttää teon vähäisyyden kokonaisarviota. Perusteita, jotka tekevät teon lieväksi, ei tule kirjata tyhjentävästi. Lievempään suuntaan vaikuttavien seikkojen ohella lain soveltajalle jätetään harkinnanvaraa, esimerkiksi:

Jos tulliselvitysrikos, ottaen huomioon oikeudettoman taloudellisen hyödyn vaaran vähäisyys tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava – –.

12.9.11 Rangaistusasteikko, rikesakko ja erityiset seuraamukset

Rikosten törkeyden arvioinnissa on pyrittävä käyttämään vakiintuneesti käytössä olevia rangaistusasteikkoja, jotka ovat seuraavia:

sakko
sakko – 6 kuukautta vankeutta
sakko – 1 vuosi vankeutta
sakko – 2 vuotta vankeutta

Törkeiden tekomuotojen rangaistusasteikot ovat:

4 kuukautta – 4 vuotta vankeutta
1 vuosi – 10 vuotta vankeutta
2 vuotta – 10 vuotta vankeutta
elinkautinen

Rikoslaissa on myös mainitusta törkeysluokitusporrastuksesta poikkeavia rangaistusasteikkoja.

Sakko mainitaan aina ennen vankeutta. Valittu rangaistusasteikko tulee perustella teon vahingollisuuden ja moitittavuuden mukaan ja suhteuttaa se rikoslaissa rangaistavaksi säädettyihin muihin tekoihin ja niistä säädettyihin rangaistuksiin. Erityisesti poikkeamat vakiintuneista asteikoista tulee perustella.

Rangaistusasteikossa käytetään ilmausta sakkoon taikka sakkoon tai vankeuteen. Vankeusrangaistuksesta mainitaan myös enimmäismäärä, esimerkiksi vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi, ja vakavimmissa rikoksissa vähimmäismäärä ennen enimmäismäärää, esimerkiksi vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Rangaistusasteikko vaikuttaa siihen, minkä suuruisena rikosuhrimaksu 7 määrätään.

Erityisistä rangaistuksista virkamiehiä varten (viraltapano ja varoitus) on säännös rikoslain 6 luvun 1 §:n 3 momentissa ja kurinpitorangaistuksista sotilaille saman pykälän 4 momentissa.

12.9.12 Toissijaisuuslauseke

Eräitä rangaistussäännöksiä sovelletaan vain, jos teko ei tule arvioitavaksi toisen, ankarammin tai vähintään yhtä ankarasti rangaistavaksi säädetyn teon mukaan. Toissijaisuuslauseke kirjoitetaan vakiintuneesti rangaistussäännökseen tuomitsemiskäskyn ja rikosnimikkeen väliin pilkuilla erotetuksi lauseeksi, esimerkiksi:

– – on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, räjähdesäännösten rikkomisesta sakkoon.

Joskus säännöksessä voi olla tarpeen yksilöidä, mihin säännökseen tai säännöksiin nähden ehdotettu rangaistussäännös on toissijainen.

Hallituksen esityksen perusteluissa tulee tuoda esiin ne rikokset, joihin nähden rangaistussäännös on toissijainen.

12.9.13 Syyteoikeus

Rikokset ovat lähtökohtaisesti virallisen syytteen alaisia. Sekä rikoslakirikos että erityislaissa rangaistavaksi säädetty teko voidaan kuitenkin säätää asianomistajarikokseksi. Rikoslaissa syyteoikeutta koskeva säännös sijoitetaan kunkin erityisen osan luvun loppuun.

Aikaisemmin vakiintunut kirjoitustapa rikoslaissa on esimerkiksi ”Syyttäjä ei saa nostaa syytettä velallisrikkomuksesta eikä velkojansuosimisesta, ellei asianomistaja ilmoita sitä syytteeseen pantavaksi.”

Rikoslain muutoksessa 1082/2010 vakiintunut syyteoikeussäännös on kirjoitettu myönteiseen muotoon seuraavasti:

Syyttäjä saa nostaa syytteen vammantuottamuksesta vain, jos asianomistaja ilmoittaa rikoksen syytteeseen pantavaksi.

Jatkossa on suositeltavaa käyttää tätä mallia.

Rikoksen säätämiseen asianomistajarikokseksi voidaan joskus liittää mahdollisuus nostaa syyte, jos erittäin tärkeä yleinen etu tai jokin muu peruste sitä edellyttää. Asianomistajarikos muuttuu tämän edellytyksen täyttyessä virallisen syytteen alaiseksi. Maininta erittäin tärkeästä yleisestä edusta on aihetta lisätä säännökseen vain, jos sen säätäminen on tarpeen ja perusteltua.

12.9.14 Menettämisseuraamukset ja vanhentuminen

Rikoksen johdosta määrättävistä menettämisseuraamuksista säädetään rikoslain 10 luvussa ja rikoksen vanhentumisesta lain 8 luvussa. Lukujen säännöksiä sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkiin rikoksiin ja rikkomuksiin eikä niihin ole tarvetta erikseen viitata. Erityislakeihin tulee kirjoittaa rikoslain yleisistä säännöksistä poikkeavia tai niitä täydentäviä säännöksiä vain hyvin harkitusti. Poikkeaminen on hallituksen esityksessä perusteltava. Jos menettämisseuraamuksista säädetään jotakin erityislaissa, tulee samalla säätää siitä, sovelletaanko lisäksi rikoslain 10 luvun säännöksiä kokonaan tai osittain. Mainituissa tapauksissa yhteistyö oikeusministeriön kanssa on tarpeellista.

12.9.15 Suomen rikosoikeuden soveltamisala sekä ajallinen soveltuvuus ja taannehtivuuskielto

Suomen rikosoikeuden alueellisesta soveltamisalasta säädetään rikoslain 1 luvussa. Soveltamisalaa koskevia säännöksiä tulee lähtökohtaisesti säätää vain kyseisessä rikoslain luvussa. Säännökset on kuitenkin kirjoitettu siten yleiseen muotoon, että niiden muuttaminen on vain harvoin tarpeen. Kansainvälinen oikeus sääntelee, mihin ja missä tapauksissa yksittäinen valtio voi ulottaa rikosoikeudellisen toimivaltansa. Mahdolliset poikkeukset yleisiin säännöksiin tulee tehdä yhteistyössä oikeusministeriön kanssa.

Rikosoikeudelliseen laillisuus- eli legaliteettiperiaatteeseen kuuluu taannehtivuuskielto. Rikoksen tekohetkellä rankaisematonta tekoa ei voida jälkikäteen taannehtivasti säätää rangaistavaksi. Taannehtivuuskieltoon kuuluu myös kielto soveltaa uutta ankarampaa lakia tekoon, joka tekohetkellä oli uutta lakia lievemmin rangaistava. Rikoslainsäädännön ajallisesta soveltuvuudesta säädetään rikoslain 3 luvun 2 §:ssä. Säännökset koskevat kaikkia rangaistussäännöksiä ilman, että niihin erikseen laissa viitataan. Lakien voimaantulo- ja siirtymäsäännöksiä valmisteltaessa tulee ottaa huomioon rikosoikeuden laillisuusperiaate ja ajallista soveltuvuutta koskeva sääntely.

12.9.16 Oikeushenkilön rangaistusvastuu

Rikosoikeudellinen rangaistus kohdistuu lähtökohtaisesti vain luonnollisiin henkilöihin. Vaikka tietty rangaistusnormi on säädetty koskemaan esimerkiksi elinkeinotoimintaa, rangaistaan sen rikkomisesta tiettyä luonnollista henkilöä. Tältä osin rikosoikeudelliset rangaistukset ja hallintosanktiot eroavat merkittävästi toisistaan.

Luonnollisten henkilöiden vastuulle perustuvaa järjestelmää täydentää rikosoikeudessa kuitenkin oikeushenkilön rangaistusvastuu, josta säädetään rikoslain 9 luvussa. Oikeushenkilön rangaistusvastuu koskee vain vakavia, rikoslaissa rangaistavaksi säädettyjä tekoja. Lainvalmistelukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että oikeushenkilön rangaistusvastuuta ei voida käyttää rikoslain ulkopuolisissa kriminalisoinneissa.

Rikoslain erityisen osan lukujen lopussa säädetään niistä rikoksista, joihin sovelletaan oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevia säännöksiä. Viittaus on vakiintuneesti seuraavanlainen:

Työturvallisuusrikokseen sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.

Säädettäessä oikeushenkilön rangaistusvastuusta yhteistyö oikeusministeriön kanssa on erityisen tarpeellista.

Alaviitteet:

Seuraava jakso:

Sisällysluettelo Sulje