Finlex

Lainkirjoittajan opas

Kansallisten säädösten valmistelua koskevat ohjeet

Voit linkittää suoraan otsikkoon kopioimalla osoitteen selaimen osoitepalkista.

15.14 Muutoslain muuttaminen ja kumoaminen ennen sen voimaantuloa sekä voimassa olevan lain muuttaminen ennen aikaisemmin annetun muutoslain voimaantuloa

15.14.1 Yleistä

Jos muutoslaki ei ole vielä tullut voimaan, vaan sen voimaantulo riippuu jostakin ulkopuolisesta tapahtumasta, esimerkiksi kansainvälisen sopimuksen hyväksymisestä, ja laki on sen vuoksi jätetty tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella tai erikseen lailla säädettävänä ajankohtana, on haluttaessa muuttaa oikeustilaa tarkasteltava muutamaa erilaista tilannetta. Alajaksoissa esitetty pätee vastaavasti asetuksiin, mutta tällaiset tilanteet harvoin realisoituvat asetusten kohdalla, koska asetukset tulevat tyypillisesti voimaan pian säätämisensä jälkeen.

15.14.2 Muutoslailla voimaan tulevan oikeustilan muuttaminen ennen muutoslain voimaantuloa

voimassa oleva laki (laki 1)                      muutoslaki, joka ei ole vielä

                                                                  tullut voimaan (laki 2)                                                                                              

________l_______________________________l__

Jos halutaan muuttaa vain sitä oikeustilaa, joka tulisi voimaan jo annetun muutoslain (laki 2) myötä, muutokset voidaan periaatteessa kohdistaa muutoslakiin (laki 2). Tässä tapauksessa laaditaan laki (laki 3) muutoslain (laki 2) muuttamisesta.

Jos muutokset kohdistuvat useaan lainkohtaan, on kuitenkin oikeustilan selkeyden vuoksi syytä kumota muutoslaki (laki 2) erillisellä lailla ja antaa kokonaan uusi muutoslaki (laki 3).

Viimeksi mainitussa tapauksessa laaditaan kaksi lakia:

1) laki – – muuttamisesta annetun lain (laki 2) kumoamisesta (kumoamislaki);

ja

2) laki – – lain (laki 1) muuttamisesta (laki 3).

Uudella muutoslailla (laki 3) toteutettavat muutokset kohdistetaan alkuperäiseen lakiin (laki 1), sellaisena kuin se on voimassa (mahdollisine myöhempine muutoksineen).

Jos uudesta muutoslaista (laki 3) halutaan väliaikainen, muutoslain voimassaololle säädetään määräpäivä esimerkiksi seuraavasti: Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2015.

15.14.3 Väliaikaisella lailla kumoamisen kielto

Väliaikaisella lailla ei saa kumota mitään. Kumotut lainkohdat eivät ”herää henkiin” lain voimassaoloajan päättyessä.

15.14.4 Ennen muutoslain voimaantuloa vallitsevan oikeustilan muuttaminen

Jos halutaan muuttaa jo ennen muutoslain (laki 2) voimaantuloa vallitsevaa oikeustilaa, muutokset kohdistetaan voimassa olevaan lakiin (lakiin 1 eli alkuperäiseen lakiin, sellaisena kuin se on voimassa mahdollisine myöhempine muutoksineen).

Tällöin on kuitenkin ehdottomasti muistettava varmistaa, että muutokset (laki 3) eivät miltään osin koske samoja lainkohtia kuin aiemmin annettu, myöhemmin voimaan saatettava muutoslaki (laki 2). Jos ne eivät koske, riittää sen varmistaminen, että muutettu oikeustila kokonaisuudessaan pysyy halutun kaltaisena myös aikaisemmin annetun muutoslain (laki 2) tullessa voimaan.

Jos muutettavaksi (laki 3) tulee osaksikaan samoja lainkohtia kuin ne, jotka kumotaan tai muutetaan taikka joita lisätään aikaisemmin annetulla, myöhemmin voimaan tulevalla muutoslailla (laki 2), on huomattava, että ainakaan nämä lainkohdat eivät voi olla ”voimassa samaan aikaan” kuin myöhemmin annettavalla lailla (laki 3) muutettavat.

Oikeustila on järjestettävä halutun kaltaiseksi:

1) kohdistamalla muutokset voimassa olevan lain (laki 1) lisäksi muutoslakiin (laki 2)

laki – – lain (laki 1) muuttamisesta (laki 3) ja

laki – – lain muuttamisesta annetun lain (laki 2) muuttamisesta (laki 4); taikka

2) muuttamalla voimassa olevaa lakia (laki 1) ja kumoamalla aikaisemmin annettu, myöhemmin voimaan saatettavissa oleva muutoslaki (laki 2)

laki – – lain muuttamisesta (laki 1) ja

laki – – lain muuttamisesta annetun lain (laki 2) kumoamisesta (kumoamislaki).

Muun muassa ehdotettavan muutoksen laajuudesta riippuu, kumpi ratkaisu on lakiteknisen selkeyden kannalta suositeltavampi. Jos muutos toteutetaan ”pelkästään” muuttamalla voimassa olevaa lakia, on huomattava ehdottaa muutoslaki kumottavaksi (ks. jaksot 15.15 ja 22).

Esimerkiksi hallituksen esityksen 122/2010 vp jäljiltä oikeustila ei liene täysin selkeä. Vuonna 2009 annettiin nimittäin laki tuloverolain 48 §:n muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta (1248/2009). Sen säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 118/2009 vp, s. 7/II) laki ehdotettiin tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun Euroopan yhteisöjen komissio on tehnyt päätöksensä laissa tarkoitettua tukea koskevassa asiassa. Laki säädettiinkin tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Lailla muutettiin tuloverolain 48 §:n 5 momentti ja lisättiin mainittuun pykälään uusi 8 momentti. Viimeksi mainittu momentti säädettiin olemaan voimassa 31 päivään joulukuuta 2010.

Komission päätöksen johdosta Suomi sittemmin päätti, ettei mainittua 8 momenttia saateta voimaan. Koska muutoslakia ei voida saattaa voimaan osittain (ks. jakso 15.13), mainittua 5 momenttiakaan ei voitu saattaa voimaan valtioneuvoston asetuksella.

Tapauksessa olisi ollut lakiteknisesti korrekteinta ehdottaa muutoslaki 1248/2009 kumottavaksi ja annettavaksi uusi laki tuloverolain 48 §:n (5 momentin) muuttamisesta (sellaisena kuin se oli voimassa olleessa laissa). Eduskunnalle annettiin kuitenkin hallituksen esitys (HE 122/2010 vp), joka sisälsi ehdotuksia muiksikin muutoksiksi tuloverolakiin. Esitys ei sisältänyt ehdotusta lain 1248/2009 kumoamiseksi. Esityksen eduskuntakäsittelyssä huomio ei tämän vuoksi kiinnittynyt siihen, että tuloverolain 48 §:n 5 momentin viimeisimmän muutoksen sisältänyt laki 1248/2009 ei ollut voimassa, vaan lailla 1410/2010 muutos kohdistettiin lakiteknisesti virheellisesti siihen. Sittemmin asia on oikaistu (ks. jakso 17.3.1), mutta laki 1248/2009 on edelleen kumoamatta.

15.14.5 Ennen muutoslain voimaantuloa vallitsevan oikeustilan muuttaminen väliaikaisesti

Jos ennen muutoslain (laki 2) voimaantuloa vallitsevaa oikeustilaa halutaan muuttaa vain väliaikaisesti ja väliaikainen muutos halutaan kohdistaa osaksikaan samoihin lainkohtiin kuin aikaisemmin annettu, myöhemmin voimaan tuleva muutoslaki (laki 2), on ensinnäkin huolehdittava siitä, että väliaikaisesti voimassa olevaksi laadittavan muutoslain (laki 3) voimassaoloaika päättyy viimeistään aikaisemmin annetun muutoslain (laki 2) tullessa voimaan. Muussa tapauksessa on vaara, että samoja lainkohtia on samanaikaisesti ”voimassa” eri sisältöisinä. Jos on tarkoitus, että voimassaoloaika päättyy samalla, kun aikaisemmin annettu muutoslaki (laki 2) tulee voimaan, voimaantulosäännös on suositeltavaa kirjoittaa seuraavasti: Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2014 ja on voimassa päivään, jona ”tämän lain” muuttamisesta annettu laki (”9999/2013”) tulee voimaan.

Jos väliaikainen muutoslaki (laki 3) halutaan olemaan voimassa määräajan, jonka kuluessa aiemmin annettu muutoslaki (laki 2) saatetaan saattaa voimaan, tilanne voi olla ongelmaton vain, jos muutoslait (lait 2 ja 3) eivät osaksikaan koske samoja lainkohtia. Niiltä osin kuin ne koskisivat samoja lainkohtia, muutokset ovat toteutettavissa vain, jos ne ovat kummassakin laissa samansisältöiset. Määräajan voimassa olevaksi ehdotettavaa lakia valmisteltaessa on muistettava myös väliaikaisen kumoamisen kielto. Väliaikaisella lailla ei saa kumota ainuttakaan lainkohtaa. Kumoaminen on lopullinen toimi ja, jos kertaalleen kumottu sääntely halutaan uudestaan voimaan, asiasta on annettava uudet säännökset.

Ydinvastuulain muuttamisesta annettiin vuonna 2005 laki (493/2005), jolla kumottiin ja muutettiin ydinvastuulaista lainkohtia sekä lisättiin yhteen ydinvastuulain pykälistä uusi momentti. Lailla haluttiin luopua Suomessa sijaitsevien ydinlaitosten vahingonkorvausvastuun rajoittamisesta vakuutuksella tai muulla taloudellisella takuulla katettavaan määrään. Lain voimaantulo jätettiin säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella. Mainitun lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 2/2005 vp) ehdotettiin nimittäin hyväksyttäväksi kaksi kansainvälistä pöytäkirjaa: Pariisissa 12 päivänä helmikuuta 2004 tehty vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla Pariisissa 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehtyä yleissopimusta muuttava pöytäkirja sekä Pariisissa 12 päivänä helmikuuta 2004 tehty, sanottua yleissopimusta täydentävä Brysselissä 31 päivänä tammikuuta 1963 tehtyä lisäyleissopimusta muuttava pöytäkirja. Lisäksi ehdotettiin säädettäväksi lait pöytäkirjojen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan saattamisesta.

Siitä huolimatta, että mainitut sopimukset eivät uudistettuinakaan velvoita sopimusvaltioita omaksumaan rajoittamatonta vastuuta, vuoden 2005 esityksessä ydinvastuulakia ehdotettiin samalla muutettavaksi niin, että laitoksenhaltijan vastuun määrälliset rajoitukset poistetaan Suomessa ilmenevien vahinkojen osalta. Kun mainittujen pöytäkirjojen ratifioinnin edellytyksiä ei ollut vielä syksyllä 2010 ja kun haluttiin luopua Suomessa sijaitsevien ydinlaitosten vahingonkorvausvastuun rajoittamisesta odottamatta ratifioinnin edellytysten täyttymistä, eduskunnalle annettiin hallituksen esitys laiksi ydinvastuulain väliaikaisesta muuttamisesta (HE 297/2010 vp).

Valmisteltaessa asiaa vuonna 2010 ei lähtökohdaksi voitu ottaa pelkkää lain 493/2005 saattamista voimaan valtioneuvoston asetuksella vain osaksi, sillä oli tarpeen samalla muuttaa mainitulla lailla (mahdollisesti joskus myöhemmin) muutetuksi tulevaa oikeustilaa väliaikaisesti jo ennen mainitun lain voimaantuloa. Tosiasiallisesti (ainakin) yhtä pykälää olisi tullut muuttaa ja (mahdollisesti joskus myöhemmin) voimaan tulevalla lailla kumottavat kaksi pykälää kumota jo nyt (väliaikaisesti).

Tilanne oli vähintäänkin monimutkainen, jollei mahdoton lakiteknisesti korrektisti ratkaistavaksi. Eduskunnalle päädyttiin antamaan esitys ydinvastuulain väliaikaisesta muuttamisesta. Teknisiä ongelmia kuvastaa 1 päivänä tammikuuta 2012 voimaan tulleen lain (581/2011) voimaantulosäännös:

”Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012 ja on voimassa päivään, jona ydinvastuulain muuttamisesta annettu laki (493/2005) tulee voimaan kokonaan tai muuten kuin 30—32 §:n säännösten osalta.

Ydinvastuulain (484/1972) 24 ja 34 §:ää ei sovelleta tämän lain tultua voimaan.”

15.14.6 Monimutkaisuuksien välttäminen

Lienee korostamattakin ymmärrettävää, että kovin monimutkaisiin tarkastelutilanteiseen joutuminen ei ole suotavaa, vaan muutoslakeja valmisteltaessa on arvioitava tulevaisuutta ja sen tapahtumia niin teräväkatseisesti kuin mahdollista ja pyrittävä yksinkertaisuuteen.

Seuraava jakso:

Sisällysluettelo Sulje