Finlex

Lainkirjoittajan opas

Kansallisten säädösten valmistelua koskevat ohjeet

Voit linkittää suoraan otsikkoon kopioimalla osoitteen selaimen osoitepalkista.

19.2 Euroopan unionin perussopimukset ja säädökset

19.2.1 Perussopimukset

Euroopan unionista tehtyä sopimusta ja Euroopan yhteisön perustamissopimusta muutettiin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta tehdyllä Lissabonin sopimuksella 1. Samalla kummankin sopimuksen artiklat numeroitiin uudelleen ja muutettiin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen nimi. 2

Euroopan unionin perusssopimuksiin ei yleensä viitata lakitekstissä. Jos niihin on viitattava, niiden nimet kirjoitetaan seuraavasti:

Euroopan unionista tehty sopimus
Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus

19.2.2 Säädöksiin viittaaminen

Säädöksen nimike

Euroopan unionin säädöksen nimikkeestä käy asiasisällön lisäksi ilmi säädöksen antanut toimielin, säädöslaji ja päivä, jona säädös on annettu tai tehty. Nimikkeeseen kuuluu yleensä myös säädöksen tunnus, joka muodostuu säädöksen juoksevasta numerosta, vuosiluvusta ja säädöksen oikeusperustana olevan perussopimuksen tai sen osan tunnuksesta. Eri säädöslajien nimikkeissä nämä tiedot esitetään hiukan toisistaan poikkeavassa järjestyksessä.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 211/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, kansalaisaloitteesta

komission delegoitu asetus (EU) N:o 268/2012, annettu 25 päivänä tammikuuta 2012, kansalaisaloitteesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 211/2011 liitteen I muuttamisesta

neuvoston päätös, annettu 14 päivänä tammikuuta 2013, neuvoston työjärjestyksen muuttamisesta (2013/37/EU)

Viittaaminen säädöksen nimikkeeseen

Kansallisessa säädöksessä käytetään unionin säädöksistäkin muotoa ”siitä ja siitä” annettu säädös siihen viitattaessa. Antamispäivää ei mainita. Säädöksen tunnus numeroineen kirjoitetaan kuitenkin näkyviin riippumatta siitä, minkälaisesta säädöksestä on kyse ja vaikka tunnus ei sisältyisi itse nimikkeeseen. Lisäksi tunnus numeroineen mainitaan joka kerran säädöstekstissä unionin säädökseen viitattaessa, jollei säädöksestä se ensimmäisen kerran säädöstekstissä mainittaessa oteta käyttöön lyhytnimikettä.

tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU

kansalaisaloitteesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 211/2011

kansalaisaloitteesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 211/2011 liiteen I muuttamisesta annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 268/2012

neuvoston työjärjestyksen muuttamisesta annettu neuvoston päätös (2013/37/EU)

Lyhytnimike

Myös Euroopan unionin säädöksestä voidaan käyttää kutsumanimikettä eli lyhytnimikettä. Se on suositeltavaakin, jos säädöksen nimike on pitkä ja säädökseen viitataan useita kertoja. Edellytyksenä on, että nimike kirjoitetaan edellä esitetyllä tavalla, kun se mainitaan ensimmäisen kerran, ja samalla mainitaan, mitä lyhytnimikettä jäljempänä säädöksessä tullaan käyttämään.

palveluista sisämarkkinoilla annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, jäljempänä palveludirektiivi,

 

yleisestä tuoteturvallisuudesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/95/EY, jäljempänä tuoteturvallisuusdirektiivi,

Kielto viitata pelkkään tunnukseen

Säädöstekstissä ei saa viitata Euroopan unionin säädökseen pelkästään sen tunnuksella. Vain esimerkiksi taulukoissa saattaa pelkkään tunnukseen viittaaminen olla riittävää.

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 477/2010/EU

komission asetus (EU) N:o 234/2010

neuvoston direktiivi 2010/23/EU

Artiklan rakenne ja artikloihin viittaaminen

Kansallisten säädösten rakenteesta sekä pykälien jakautumisesta momentteihin, kohtiin ja alakohtiin kerrotaan jaksossa 14.2. Euroopan unionin säädösten artikloissa ei ole momentteja, vaan ne jakautuvat kohtiin ja alakohtiin. Niissä voi olla myös luetelmakohtia. Artiklalla, kohdalla ja alakohdalla voi samoin olla johdantolause tai johdantokappale.

Kohtien ja alakohtien järjestys voi olla numeroin tai kirjaimin merkitty. Jos kohta tai alakohta on numeroimaton, siihen viitataan kirjaimin ilmaistuna järjestyslukuna. Seuraavassa on esimerkkejä viittauksesta kohtaan ja alakohtaan:

7 artiklan 2 kohta,
7 artiklan 2 ja 3 kohta,
7 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta,
7 artiklan neljäs kohta
7 artiklan 5 kohdan a alakohta.

Luetelmakohta on luetelmaviivalla (niin sanotulla ranskalaisella viivalla) alkava artiklan osa. Siihen viitataan kirjaimin ilmaistuna järjestyslukuna seuraavasti:

7 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta.

Toisin kuin Euroopan unionin säädöksissä suomalaisissa säädösteksteissä ei koskaan viitata virkkeeseen artiklan osana.

1 artikla
1 artiklan 1 kohta1. Tämän direktiivin säännösten tarkoituksena on varmistaa, että markkinoille saatettavat tuotteet ovat turvallisia.
1 artiklan 2 kohdan
ensimmäinen alakohta
2. Tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan, jos yhteisön lainsäädännössä ei ole kyseisten tuotteiden turvallisuutta koskevia erityissäännöksiä.
1 artiklan 2 kohdan
toinen alakohta
Erityisesti silloin, kun yhteisön lainsäädännön erityissäännökset sisältävät niiden tarkoittamia tuotteita koskevia turvallisuusmääräyksiä, tämän direktiivin 2–4 artiklan säännöksiä ei missään olosuhteissa sovelleta kyseisiin tuotteisiin.
1 artiklan 2 kohdan
kolmas alakohta
Jos yhteisön lainsäädännön erityissäännöksissä on ainoastaan tiettyjä kyseisten tuotteiden turvallisuuteen tai niiden aiheuttamaan vaaraan liittyviä seikkoja koskevia säännöksiä, kyseisiä säännöksiä sovelletaan tällaisiin tuotteiden turvallisuutta tai niiden aiheuttamaa vaaraa koskeviin seikkoihin.
2 artikla
2 artiklan ensimmäinen
kohta
Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen 1 päivää tammikuuta 1992. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.
2 artiklan toinen kohtaNäissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
6 artikla
6 artiklan johdantolauseKomissio seuraa zoonoositilanteen kehitystä yhteisössä erityisesti 5 ja 8 artiklan mukaisesti kerättyjen tietojen perusteella, ja:
6 artiklan a alakohtaa) toteuttaa erityistutkimuksia erityisesti zoonoosien aiheuttajien, taudinmääritysmenetelmien ja valvontatoimenpiteiden aiheuttamien vaarojen arvioimiseksi, yhteistyössä toimivaltaisten kansallisten laboratorioiden, 13 artiklassa tarkoitettujen yhteisön vertailulaboratorioiden ja päätöksellä 81/651/ETY perustetun eläinlääkintäalan tiedekomitean kanssa;
6 artiklan b alakohtab) määrittää 16 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen näytteiden keräys- ja tutkimusmenetelmät 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa hyväksytyissä kansallisissa laboratorioissa, ja salmonellan kohdalla tämä on tehtävä ennen 17 artiklassa vahvistettua määräpäivää;
6 artiklan c alakohtac) määrittelee zoonoosien torjuntaa koskevien toimenpiteiden suuntaviivat.
Alaviitteet:
  • 1 EUVL C 306, 17.12.2007, s. 1
  • 2 Lissabonin sopimuksen liitteenä on artiklojen vastaavuuden kuvaava taulukko (ks. EUVL C 306, 17.12.2007, s. 195). Sopimusten tekstien konsolidoidut toisinnot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä EUVL C 326, 26.10.2012, s. 1.

Seuraava jakso:

Sisällysluettelo Sulje