Finlex

Lainkirjoittajan opas

Kansallisten säädösten valmistelua koskevat ohjeet

Voit linkittää suoraan otsikkoon kopioimalla osoitteen selaimen osoitepalkista.

24.5 Konjunktiot ja, sekä, tai ja taikka

Lakikielessä käytetään konjunktioita lähtökohtaisesti samoin kuin yleiskielessä. Lakikielen yksitulkintaisuuden vaatimus kuitenkin korostaa oikean konjunktion valinnan merkitystä.

Jos kysytään, ”täyttääkö elinkeinonharjoittaja kaikki 14 tai 15 ja 16 §:ssä säädetyt edellytykset”, huomataan, ettei tiedetä, missä pykälissä säädetyt edellytykset elinkeinonharjoittajan tulisi täyttää. Pitäisikö elinkeinonharjoittajan täyttää joko 14 tai 15 §:ssä säädettyjen edellytysten lisäksi 16 §:ssä säädetyt edellytykset vai pitäisikö tämän täyttää jommatkummat, joko 14 §:ssä säädetyt edellytykset taikka 15 ja 16 §:ssä säädetyt edellytykset? Yksitulkintaisuuden vaatimus ei täyty.

Oikean konjunktion valinnan lisäksi se, valitaanko konjunktioksi ja vai sekä vaiko tai vai taikka, saattaa ratkaista säädöstekstin merkityksen.

Konjunktioita sekä ja taikka käytetään lakiteknisinä apuvälineinä. Ne ovat lakikieltä tyypillisimmillään. Niiden oikealla käytöllä ja ymmärtämisellä voidaan tiivistää kieltä ja vähentää toistoa.

Sääntö on, että sekä on vahvempi kuin ja ja taikka vahvempi kuin tai.

Mainittua sääntöä käytetään ensinnäkin ratkaisemaan määritteen ulottuvuus. Jos lakikielessä puhutaan esimerkiksi paineella tyhjennettävistä ja täytettävistä säiliöistä, tarkoitetaan säiliöitä, jotka niin täytetään kuin tyhjennetään paineella. Jos taas ja-sanan asemesta käytettäisiin sekä-sanaa – paineella tyhjennettävät sekä täytettävät säiliöt –, paine määritteenä ei ulottuisi säiliön täyttämiseen, ja ilmaisu kattaisi yhtäältä paineella täytettävät säiliöt ja toisaalta täytettävät säiliöt täyttämistavasta riippumatta. Sama vaikutus olisi taikka-sanalla.

Jos vain osaan rinnastettavista käsitteistä liittyy määrite, merkitys on usein selkeä, jos kirjoitetaan määritteettömät käsitteet ennen määritteellisiä, esimerkiksi täytettävät ja paineella tyhjennettävät säiliöt. On kuitenkin huomattava, että ilmaisu edelleen kattaa kaksi erilaista säiliöiden joukkoa: ensinnäkin säiliöt, jotka ovat (millä tahansa tavalla) täytettävissä mutta vain paineella tyhjennettävissä, ja toiseksi – mainitun kaltaisten säiliöiden lisäksi – säiliöt, jotka ovat täytettävissä mutta eivät välttämättä millään tavoin tyhjennettävissä, sekä säiliöt, jotka tyhjennetään paineella mutta jotka eivät välttämättä ole millään tavoin täytettävissä. Ensin mainittu merkitys saadaan tarkaksi ilmaisulla täytettävät, paineella tyhjennettävät säiliöt. Toinen merkitys puolestaan on tarkka vain toiston keinoin: täytettävät säiliöt ja paineella tyhjennettävät säiliöt.

Lisäksi määritteetöntä käsitettä ei aina voida kirjoittaa ennen määreellistä, koska lakikielessä pääsäännöt kirjoitetaan ennen täydennyksiä ja poikkeuksia, yleisesti esiintyvät asiat ennen täydennyksiä, tärkeimmät asiat ennen vähemmän tärkeitä ja asioilla on myös ajallinen järjestyksensä. Väärinymmärtämisen estämiseksi tarvitaankin sekä- ja taikka-sanoja.

Kuvatun konjunktiosäännön avulla voidaan myös rytmittää lakitekstiä helpommin luettavaksi silloinkin, kun sillä, valitaanko heikompi vai vahvempi konjunktio, ei ole yksitulkintaisuuden kannalta merkitystä.

Seuraavassa on kaksi esimerkkiä sekä-sanan käytöstä yksitulkintaisuuden takaamiseksi.

Yhden jäsenen toimivaltaan kuuluvassa asiassa yksi jäsen voi päättää myös puolustajan, oikeudenkäyntiavustajan ja tukihenkilön palkkiosta ja kulujen korvaamisesta sekä velvollisuudesta korvata oikeudenkäyntikulut ja todistelukustannukset.

Käräjäoikeuden tuomiossa on oltava asian ratkaisseiden jäsenten nimet ja virka-asema sekä ilmoitus siitä, onko tuomiosta äänestetty.

Ensimmäisessä esimerkissä ei ole kysymys yhden jäsenen mahdollisuudesta päättää puolustajan, oikeudenkäyntiavustajan ja tukihenkilön velvollisuudesta korvata oikeudenkäyntikulut ja todistelukustannukset. Toisessa esimerkissä taas ei ole kysymys asian ratkaisseiden jäsenten tehtävästä ilmoituksesta. Näiden väärinymmärrysten välttämiseksi on käytettävä sekä-sanaa.

Laadittaessa lainkohtaa, joka sisältää rinnasteisia asioita, on usein hyvä ensin ainakin kuvitteellisesti kirjoittaa rinnasteisia asioita sisältävät virkkeet kohdiksi, jotta konjunktiot tulevat käytetyiksi oikein. Ensimmäisen esimerkin tapaus voitaisiin kirjoittaa myös muun muassa alla olevaan tapaan, jolloin sekä-sana jätetään tarpeettomana pois:

Yhden jäsenen toimivaltaan kuuluvissa asioissa yksi jäsen voi päättää myös:

1) puolustajan, oikeudenkäyntiavustajan ja tukihenkilön palkkiosta ja kulujen korvaamisesta;

2) velvollisuudesta korvata oikeudenkäyntikulut ja todistelukustannukset.

Toisen esimerkin tapaus voitaisiin puolestaan kirjoittaa näinkin:

Käräjäoikeuden tuomiossa on oltava:

1) asian ratkaisseiden jäsenten nimet ja virka-asema;

2) ilmoitus siitä, onko tuomiosta äänestetty.

Alla on esimerkkejä taikka-sanan käytöstä väärinymmärrysten estämiseksi:

Jos syytteen nostamiselle on säädetty erityisiä ehtoja, kuten asianomistajan syyttämispyyntö taikka viranomaisen määräys tai suostumus, noudatetaan niitä.

Esimerkin tapauksessa tai-sanaa ei voida käyttää taikka-sanan asemesta, sillä silloin ei tiedetä, kenen suostumus voi olla erityinen ehto syytteen nostamiselle. Esimerkissä taikka-sana myös lyhentää virkettä. Ei tarvitse sanoa ”asianomistajan syyttämispyyntö, viranomaisen määräys tai viranomaisen suostumus”. Kohtajako olisi mahdoton, koska se edellyttäisi loppukappaletta ”noudatetaan niitä”. Loppukappalehan on sallittu vain rangaistussäännöksissä.

Valmistelussa voidaan:

1) asia, jossa sovinto on sallittu, ratkaista yksipuolisella tuomiolla tai tuomiolla 12 luvussa mainituin edellytyksin taikka tuomiolla siltä osin kuin kanne on myönnetty tai kanteesta on luovuttu; – –

Taikka-sanan korvaaminen tai-sanalla ulottaisi sanat siltä osin kuin kanne on myönnetty tai kanteesta on luovuttu koskemaan myös asian ratkaisemista yksipuolisella tuomiolla ja tuomiolla 12 luvussa mainituin edellytyksin. Kuvitteellisesti asia on sama kuin alla kömpelöhkösti ilmaistuna:

”Valmistelussa voidaan ratkaista asia, jossa sovinto on sallittu:
1) yksipuolisella tuomiolla 12 luvussa mainituin edellytyksin;
2) tuomiolla 12 luvussa mainituin edellytyksin;
3) tuomiolla siltä osin kuin kanne on myönnetty;
4) tuomiolla siltä osin kuin kanteesta on luovuttu; – –”

Kiinteää omaisuutta koskevalla asialla tarkoitetaan asiaa, joka koskee: – –

5) korvausta kiinteää omaisuutta koskevan kaupan purkamisesta tai pätemättömyydestä taikka vaatimusta kauppahinnan alentamisesta tai maksamattoman kauppahinnan suorittamisesta taikka muuta vastaavaa asiaa; – –

Ensimmäinen taikka-sana helpottaa lainkohdan lukemista, toinen rinnastaa muun vastaavan asian saman ”tasoiseksi” yhtäältä korvausta koskevan asian ja toisaalta vaatimusta koskevan asian kanssa. Sama asia voidaan ajatella myös seuraavasti, joskaan sitä ei ole syytä kirjoittaa näin hankalasti. On huomattava, että samalla, kun ilmaisu ”asia, joka koskee” liitetään erillisiin kohtiin, se lakkaa olemasta kohdille yhteinen, ja kahden viimeisen kohdan välissä onkin käytettävä sekä-sanaa.

Kiinteää omaisuutta koskevalla asialla tarkoitetaan:
1) asiaa, joka koskee korvausta kiinteää omaisuutta koskevan kaupan purkamisesta;
2) asiaa, joka koskee korvausta kiinteää omaisuutta koskevan kaupan pätemättömyydestä;
3) asiaa, joka koskee vaatimusta kauppahinnan alentamisesta;
4) asiaa, joka koskee vaatimusta maksamattoman kauppahinnan suorittamisesta; sekä
5) muuta (1–4 kohdassa tarkoitettua asiaa) vastaavaa asiaa.”

Mitään kovin tiukkaa sääntöä siitä, milloin on käytettävä kohtajakoa, milloin ei, on vaikea asettaa. Kuitenkin voidaan sanoa, että kohtajakoa on syytä harkita, jos virkkeestä ilman sitä uhkaa muodostua vaikeasti hahmotettava tai muuten vaikeasti ymmärrettävä. Toisaalta taas kovin lyhyiden virkkeiden jakamista kohtiin on vältettävä, jollei se ole ymmärrettävyyden kannalta välttämätöntä. Kohtajako ei ole yleiskielen mukainen, ja runsaasti käytettynä se antaa lakitekstistä hiukan resuisen kuvan. Lisäksi kohtajakoa käytettäessä on muistettava, että niin sanotut loppukappaleet ovat sallittuja vain rangaistussäännöksissä ja että kukin kohta tulee kyetä lukemaan johdantokappaleen kanssa yhteensopivana.

Toisinaan sekä- ja taikka-sanoja käytetään ja on suositeltavaa käyttää asioiden ja seikastojen ryhmittelemiseksi sekä lukemisen helpottamiseksi, vaikka väärinymmärryksen vaaraa ei ole. Alla on kolme esimerkkiä.

Vastapuoli kätkee, hävittää tai luovuttaa omaisuuttaan taikka menettelee muulla hakijan saamista vaarantavalla tavalla.

Yhtiötä, yhdistystä, säätiötä tai muuta yksityisoikeudellista oikeushenkilöä taikka muuta julkisoikeudellista oikeushenkilöä kuin valtiota tai kuntaa vastaan esitetty vaatimus tutkitaan käräjäoikeudessa.

Todisteet on otettava vastaan pääkäsittelyssä, jollei niitä 6 luvun 8, 12 tai 17 §:n, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 6 luvun 4 tai 12 §:n taikka tämän luvun 15, 41, 48 a, 51, 56 a, 61 tai 65 §:n nojalla oteta vastaan pääkäsittelyn ulkopuolella.

Seuraavassa on virke, jossa olisi tullut käyttää ja-sanaa sekä-sanan asemesta, sillä tarkoitus on, että tuomioistuin (kielilain mukaisen ratkaisun antamisen lisäksi) valitsee käsittelykielen kielilain säännöksiä noudattaen: ”Tuomioistuimen on asian käsittelykielenä käytettävä joko suomea tai ruotsia sekä annettava ratkaisunsa suomeksi tai ruotsiksi sen mukaan kuin kielilaissa (423/2003) säädetään.”

Säännös on selkeämpi kirjoitettuna näin: Tuomioistuimen on asian käsittelykielenä käytettävä joko suomea tai ruotsia ja annettava ratkaisunsa suomeksi tai ruotsiksi sen mukaan kuin kielilaissa (423/2003) säädetään.

Suomalaisessa lakikielessä ei lainkaan käytetä Euroopan unionin säädöksistä tuttua ilmaisua ”ja/tai”.

Seuraava jakso:

Sisällysluettelo Sulje