Lainkirjoittajan opas

Lainvalmisteluun liittyy erilaisia ilmoitusvelvoitteita (notifiointivelvoitteita), joita tarkastellaan alla. EU-säädösten täytäntöönpanoon liittyviä ilmoitusvelvoitteita käsitellään erikseen jaksossa 7.6.

Teknisten määräysten ilmoitusmenettely perustuu niin sanottuun teknisten määräysten direktiiviin 1. Jäsenvaltiolla on direktiivin mukaan velvollisuus ilmoittaa välittömästi teknisiä määräyksiä sisältävistä tuotteita ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevista uusista kansallisista lainsäädäntöluonnoksista etukäteen komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Komissiolla ja muilla jäsenvaltioilla on tämän jälkeen mahdollisuus esittää huomionsa luonnoksen sisällöstä.

Ilmoitusvelvollisuus koskee teollisuus- ja maataloustuotteita sekä tietoyhteiskunnan palveluja koskevia harmonisoimattomia kansallisia säädöksiä tai viranomaismääräyksiä. EU:n sekundaarilainsäädännön täytäntöönpanoon liittyviä toimenpiteitä tämä ilmoitusvelvollisuus koskee vain siltä osin kuin niissä asetetaan kansallisia lisävaatimuksia, mikä voi tulla kyseeseen EU-säädöksen sisältäessä vähimmäisharmonisointia.

Direktiivissä säädetään jäsenvaltion velvollisuudesta lykätä teknistä määräystä koskevan ehdotuksen hyväksymistä. Lisäksi siinä säädetään kiireellisistä syistä, joihin jäsenvaltio voi vedota estääkseen tiettyjen lykkäystä koskevien säännösten soveltamisen.

Teknisiä määräyksiä koskevaan ilmoitukseen voidaan sisällyttää myös EU:n muun lainsäädännön mukainen ilmoitus. Tätä niin sanottua yhden luukun periaatetta voidaan hyödyntää myös palveludirektiivin mukaisen ilmoitusvelvollisuuden yhteydessä 2.

Ilmoitusvelvollisuus ja siihen liittyvät määräajat ovat velvoittavia, ja niiden noudattamatta jättäminen voi johtaa siihen, että komissio aloittaa rikkomusmenettelyn jäsenvaltiota vastaan 3. Kansalliset tuomioistuimet eivät saa soveltaa sellaisia kansallisia määräyksiä, jotka on saatettu voimaan ilmoitusvelvollisuutta rikkoen 4.

Tietojenvaihtomenettelyn tavoitteena on taata kansallisen säädösvalmistelun avoimuus sekä estää tavaroiden ja palveluiden vapaan liikkuvuuden esteiden syntyminen etukäteen. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa direktiivin täytäntöönpanosta Suomessa 5.

Ilmoitus tulee toimittaa työ- ja elinkeinoministeriöön (maaraykset.tekniset@tem.fi), joka toimittaa sen komissioon. Kun komissio on vastaanottanut ilmoituksen, se ilmoittaa kolmen kuukauden määräajasta, jonka aikana säädöstä tai määräystä ei saa antaa 6.

Lisätietoa ilmoitusmenettelystä on työ- ja elinkeinoministeriön sivulla Viranomaisten ilmoitusvelvoitteet. Työ- ja elinkeinoministeriön sivulta löytyy tietoa myös Maailman kauppajärjestö WTO:n ilmoitusmenettelystä. Lisätietoja menettelystä saa myös komission sivulta.

Komissiolla on yksinomainen toimivalta arvioida valtiontukien soveltuvuus sisämarkkinoille. Kun kyseessä on valtiontukiin liittyvä säädöshanke, on ennen tuen täytäntöönpanoa selvitettävä tuen hyväksyttävyys ja tarvittaessa noudatettava toimenpiteeseen soveltuvaa ilmoitusmenettelyä. Valtiontukivalvonnan lähtökohta on, että suunnitelma yritykselle myönnettävästä valtiontuesta pitää notifioida komissiolle ennen tuen myöntämistä. 7 Tukea ei saa laittaa täytäntöön ilman komission hyväksyntää.

Ennakkoilmoitusvelvollisuuteen on kuitenkin useita laajoja poikkeuksia. Keskeisimmän poikkeuksen muodostaa niin sanottu yleinen ryhmäpoikkeusasetus, jonka nojalla ilmoitusvelvollisuudesta on vapautettu lukuisia tukimuotoja 8. Jos tukijärjestely täyttää ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetyt kriteerit, komission ennakkohyväksyntää ei tarvita, mutta tuesta tulee tehdä jälkikäteisilmoitus komissiolle 20 työpäivän kuluessa. Vähämerkityksiset tuet jäävät niin sanotun yleisen de minimis –asetuksen nojalla kokonaan ilmoitusmenettelyn ulkopuolelle 9.

Valtiontukien ilmoitusmenettelyä koordinoi työ- ja elinkeinoministeriössä työllisyys ja toimivat markkinat -osasto. Kun kyse on ennakkoon ilmoitettavasta tuesta tai ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesta tuesta, työ- ja elinkeinoministeriöön tulee olla yhteydessä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa säädöstä valmisteltaessa. Ennakkoilmoitukseen perustuvan valtiontuen käsittely kestää komissiossa yleensä yli kuusi kuukautta. Komissio arvioi tällöin ilmoitetun valtiontuen hyväksyttävyyden valtiontukisäännöksiin sisältyvien yleisten ja ala- tai tukimuotokohtaisten kriteereiden perusteella. Ryhmäpoikkeusasetuksen soveltaminen edellyttää asetuksessa säädettyjen yleisten ja tukimuotokohtaisten erityisten ehtojen noudattamista.

Maa- ja metsätaloutta, maaseudun kehittämistä sekä kalastusta ja vesiviljelyä koskevat omat valtiontuen suuntaviivansa, ryhmäpoikkeusasetuksensa ja de minimis –asetuksensa, joiden säännökset poikkeavat osin yleisistä valtiontukisäännöistä. Myös menettelytavat ovat näiden alojen osalta osin erilaiset. Tältä osin valtiontukiasioita koordinoi maa- ja metsätalousministeriö.

Valtiontukia koskevan säädöshankkeen EU:n valtiontukisääntelyn mukaisuudesta on myös pääsääntöisesti pyydettävä lausunto työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimivalta yritystukineuvottelukunnalta 10. Lausunto on pyydettävä siitä, täyttääkö suunniteltu tukiohjelma tai tukiohjelman ulkopuolinen yksittäinen tuki SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaiset valtiontuen kriteerit. Jos valtiontuen kriteerit täyttyvät, yritystukineuvottelukunta ottaa lausunnossaan kantaa siihen, mitä valtiontukisääntöjen mukaista menettelyä tukiviranomaisen on noudatettava tukea täytäntöönpantaessa. Tukiviranomainen voi pyytää yritystukineuvottelukunnalta myös lausunnon siitä, täyttääkö tuki kansalliset niin sanotun hyvän tuen edellytykset 11. Yritystukineuvottelukunnan lausuntomenettely ei koske maa- ja metsätalouden alkutuotantoa eikä kalataloutta koskevia tukia. Verotukien osalta lausuntomenettely on vapaaehtoinen. Ks. seuraava linkki: www.tem.fi/yritystukineuvottelukunta.

Lisätietoja valtiontukisääntelystä ja asiassa noudatettavasta menettelystä on muun muassa työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivulla.

Palveluelinkeinojen sääntelyä koskeva ilmoitusmenettely palveluliiketoimintaan liittyvistä kansallisista lupajärjestelmistä perustuu palveludirektiiviin 12.

Palveludirektiivin mukainen ilmoitusvelvollisuus koskee palveluelinkeinon harjoittamista koskevia kansallisia säädöksiä tai viranomaismääräyksiä, jotka eivät perustu EU-lainsäädäntöön 13.

Ilmoitusvelvollisuutta sovelletaan sellaisiin palveluelinkeinoja koskeviin lupajärjestelmiin, joissa asetetaan seuraavia lupaehtoja: 14

a) määrälliset tai alueelliset rajat, jotka vahvistetaan esimerkiksi väestömäärän tai palveluntarjoajien välisen maantieteellisen vähimmäisetäisyyden muodossa;
b) palveluntarjoajalle asetetut vaatimukset tietyn oikeudellisen muodon valitsemisesta;
c) osakepääoman omistamista koskevat vaatimukset;
d) muut kuin ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 15 soveltamisalaan kuuluvia asioita koskevat tai muissa yhteisön säädöksissä asetetut vaatimukset, joilla määrätyn palvelutoiminnan aloittaminen sallitaan vain tietyille palveluntarjoajille toiminnan erityisluonteen vuoksi;
e) kielto olla sijoittautuneena useaan paikkaan saman jäsenvaltion alueella;
f) työntekijöiden vähimmäismäärää koskeva vaatimus;
g) pakolliset vähimmäis- tai enimmäishinnat, joita palveluntarjoajan on noudatettava;
h) palveluntarjoajalle asetettu velvoite toimittaa palvelunsa ohella muita erityispalveluita.

Jäsenvaltiot ovat velvollisia ilmoittamaan komissiolle ja muille jäsenvaltioille sellaiset palveluntarjoajia koskevat vaatimukset, niiden muutokset ja niiden perustelut, joita halutaan soveltaa aina myös toisista jäsenvaltioista tilapäisesti tai satunnaisesti harjoitettuun palveluntarjontaan 16. Näiden vaatimusten on oltava perusteltavissa yleisen järjestyksen, yleisen turvallisuuden, kansanterveyden tai ympäristönsuojelun perusteella ja oikeasuhtaisia tavoitteen saavuttamiseksi 17.

Tietojenvaihtomenettelyn tavoitteena on taata kansallisen säädösvalmistelun avoimuus sekä varmistaa palveluiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla. Palveludirektiivi on täytäntöönpantu lailla palvelujen tarjoamisesta 18. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa direktiivin täytäntöönpanosta Suomessa.

Ilmoitus tulee toimittaa työ- ja elinkeinoministeriöön (sisamarkkinat@tem.fi), joka toimittaa sen komissioon. Ilmoitusvelvollisuus on velvoittava, ja sen noudattamatta jättäminen voi johtaa siihen, että komissio aloittaa rikkomusmenettelyn jäsenvaltiota vastaan 19.

Lisätietoja ilmoitusmenettelystä on työ- ja elinkeinoministeriön sivulla Viranomaisten ilmoitusvelvoitteet.

Suhteellisuusarviointia koskeva ilmoitusmenettely perustuu ammatteja koskevan sääntelyn hyväksymistä edeltävästä suhteellisuusarvioinnista annetun valtioneuvoston asetuksen (376/2020) 6 §:ään, jolla pannaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/958  20 10 ja 11 artikla.

Ilmoitusmenettely koskee kunkin hallinnonalan toimivaltaista lainvalmistelijaa valmisteltaessa uusia tai muuttaessa voimassa olevia  säänneltyjen ammattien harjoittamisen aloittamista tai niiden harjoittamista rajoittavia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

Ilmoitusvelvoite sisältää kaksi ulottuvuutta. Yhtäältä toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava komissiolle ne toimialansa viranomaiset, jotka vastaavat tietojen toimittamisesta ja vastaanottamisesta asetuksen (ja direktiivin) soveltamisalaan liittyvissä kysymyksissä. Velvoitteen toteuttamiselle ei ole määräaikaa, mutta sääntelyn tarkoituksenmukainen ja tehokas toteutuminen edellyttää, että toimivaltainen viranomainen vastaa tietojen ilmoittamisesta komissiolle viivytyksettä.

Toiseksi, kun uudistetaan ammattipätevyyssääntelyä, toimivaltaisen viranomaisen on kirjattava ylös perustelut, joiden nojalla uusi tai muutettu sääntely katsotaan asetuksen nojalla perustelluksi ja oikeasuhtaiseksi. Toimivaltaisen viranomaisen on perusteluja kirjatessaan otettava huomioon asetuksen 3 §:n 3 momentin mukaan tekemänsä suhteellisuusarviointi.

Nämä perustelut sekä uusien tai muutettujen säännösten yksilöintitiedot (säädöksen numero ja julkaisupaikka) on ilmoitettava ammattipätevyysdirektiivin 2005/36/EY  59 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun komission säänneltyjen ammattien tietokantaan: https://ec.europa.eu/growth/tools-databases/regprof/ . Tiedot on vietävä tietokantaan uuden sääntelyn voimaan tultua viivytyksettä, jotta komissio ja muut jäsenvaltiot voivat arvioida toteutetun sääntelyn oikeasuhteisuutta. Tietokannassa on tietojen ilmoittamista varten erityinen lomake, jolla tiedot tulee ilmoittaa. Tiedot ilmoitetaan englannin kielellä.

Toimivaltaisen viranomaisen on vastuutettava tietokannan käyttämisestä vastaava taho ja hankittava hänelle tietokannan käyttämistä varten tarvittavat oikeudet. Tietokantaa ylläpitää komissio.

Lisätietoja tietokannasta antaa Opetushallitus (recognition@oph.fi). Opetushallitus voi auttaa myös tietokannan käyttöoikeuksien hankkimisessa. Lisätietoa ilmoitusmenettelystä on saatavissa Opetushallituksen sivustoilta.

Siinä tapauksessa, että EU-tasolla toteutetun yhdenmukaistamistoimenpiteen jälkeen jäsenvaltio pitää tärkeistä SEUT 36 artiklassa tarkoitetuista syistä (muun muassa ihmisten tai eläinten terveyden suojelu) taikka ympäristön tai työympäristön suojelua koskevista syistä tarpeellisena pitää voimassa kansalliset säännöksensä tai määräyksensä, jäsenvaltion on annettava ne perusteineen tiedoksi komissiolle. Jos yhdenmukaistamistoimenpiteen toteuttamisen jälkeen jäsenvaltio lisäksi pitää tarpeellisena ottaa käyttöön uuteen, ympäristönsuojelua tai työympäristön suojelua koskevaan tieteelliseen näyttöön perustuvia säännöksiä tai määräyksiä omien erityisongelmiensa vuoksi, jotka ovat ilmenneet yhdenmukaistamistoimenpiteen toteuttamisen jälkeen, jäsenvaltion tulee antaa suunnitellut säännökset tai määräykset perusteineen tiedoksi komissiolle. Komission tulee tehdä tiedoksiannettujen säännösten tai määräysten hyväksymistä tai hylkäämistä koskeva päätös kuuden kuukauden kuluessa tiedoksiannosta. Komission päätös perustuu sen arvioon säännösten tai määräysten sopivuudesta EU:n toiminnan ja periaatteiden kanssa. 21

Jos kyse on kuluttajansuojaa tai ympäristöä koskevasta vähimmäisdirektiivistä ja jäsenvaltio haluaa pitää voimassa tai toteuttaa direktiiviä tiukempaa kansallista sääntelyä, sen on ilmoitettava sääntelystä komissiolle. Sääntelyn tulee olla sopusoinnussa perussopimusten kanssa. 22