Finlex

Lainkirjoittajan opas

Kansallisten säädösten valmistelua koskevat ohjeet

Voit linkittää suoraan otsikkoon kopioimalla osoitteen selaimen osoitepalkista.

7.2 Asetuksen täytäntöönpanon erityispiirteitä

Asetus pätee yleisesti. Se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. 1

Unionin asetukset ovat sellaisenaan sovellettavia eivätkä yleensä edellytä erillisiä täytäntöönpanotoimia kansallisella tasolla 2. Asetuksessa voidaan kuitenkin velvoittaa jäsenvaltiot antamaan täydentäviä kansallisia säännöksiä. Usein edellytetään esimerkiksi säännöksiä toimivaltaisista kansallisista viranomaisista tai seuraamuksista. Asetus voi myös muistuttaa muotoilultaan direktiiviä ja jättää jäsenvaltioille harkintavaltaa sen täytäntöönpanon suhteen. Siltä osin kuin asetuksen säännökset jättävät jäsenvaltiolle harkintavaltaa, asetus pannaan kansallisesti täytäntöön samaan tapaan kuin direktiivi 3.

Kansallisten täytäntöönpanotoimien tarve on ratkaistava tapauskohtaisesti ottaen huomioon asetuksen tavoite ja sisältö. Toisinaan tarve erilliselle täytäntöönpanolle on tulkinnanvarainen. Silloin ratkaisevaa arvioitaessa täydentävän sääntelyn tarpeellisuutta on se, voidaanko asetusta soveltaa tehokkaasti ilman täydentäviä kansallisia säännöksiä. Tarvittavat kansalliset säännökset tulee saattaa voimaan asetuksessa mahdollisesti säädetyssä määräajassa tai samanaikaisesti asetuksen voimaantulon kanssa.

Asetusta täydentävää sääntelyä on kirjoitettu muun muassa seuraavasti:

Kilpailu- ja kuluttajavirasto – – toimii perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 35 artiklassa tarkoitettuna kansallisena kilpailuviranomaisena ja voi tehdä yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 4 artiklan 4 tai 5 kohdassa sekä 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, 9 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun huomautuksen ja 22 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun pyynnön – –

Asetuksen säännöksiä ei lähtökohtaisesti saa toistaa kansallisessa lainsäädännössä. Jos asetuksen säännöksiä joudutaan poikkeuksellisesti jostakin syystä toistamaan, kansallisesta säädöksestä tulee käydä selvästi ilmi, että siinä oleva sääntely on peräisin asetuksesta, ja siinä tulee nimenomaisesti ilmaista, mitkä säännökset toistetaan. Jos kansallinen sääntely toteutetaan ainoastaan viranomaisen määräyksellä, asetus voidaan kokonaisuudessaan tai tarpeellisilta osin ottaa määräyksen liitteeksi. Myös tällöin on käytävä selvästi ilmi, että teksti on peräisin asetuksesta. Asetusta ei myöskään yleensä saa selittää kansallisella sääntelyllä. Jos asetuksen teksti on tulkinnanvaraista, asia ratkaistaan asetuksen tulkinnalla.

Kansallisessa säädöksessä voi olla aiheellista viitata unionin asetukseen. Viittaus on aiheellinen esimerkiksi annettaessa asetusta täydentävää lainsäädäntöä tai sisällytettäessä asetus (viittauksin) johonkin laajempaan kokonaisuuteen, jossa muu sääntely ei liity unionin lainsäädäntöön.

Viitattaessa unionin asetukseen kansallisessa laissa tai asetuksessa lähtökohta on sama kuin viitattaessa kansallisessa laissa tai asetuksessa toiseen lakiin tai asetukseen. Viitattaessa noudatetaan kotimaisia lakiteknisiä käytäntöjä.

Informatiivinen viittaus unionin asetukseen kirjoitetaan esimerkiksi seuraavasti:

Liikenteenharjoittajien välisestä yhteistyöstä säädetään kilpailusääntöjen soveltamisesta rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 169/2009.

Unionin asetuksiin sisältyy usein jäsenvaltioille osoitettu velvoite säätää seuraamuksista, jotka voidaan määrätä asetuksen rikkomisesta. Asetuksissa käytetään yleensä vakiosäännöstä, jonka mukaan seuraamusten tulee olla tehokkaita, oikeasuhteisia ja ennaltaehkäiseviä. Jollei asetuksessa toisin säädetä, seuraamusten on vastaavuusperiaatteen mukaisesti oltava samankaltaisia kuin seuraamukset vastaavan kansallisen oikeuden loukkaamisesta ja ne on voitava määrätä samankaltaisessa menettelyssä kuin seuraamukset vastaavasta kansallisen oikeuden loukkaamisesta. 4

Jäsenvaltiolla saattaa olla velvollisuus säätää seuraamuksista silloinkin, kun asetuksessa ei tätä nimenomaisesti edellytetä. Näin on, jos asetuksen tavoite voi vaarantua, ellei kansallisia seuraamuksia ole ja asetuksen rikkomiseen rinnastettava kansallisen oikeuden rikkominen on sanktioitu. Myös tällöin lähtökohtana on vastaavuusperiaate sekä tehokkuutta, oikeasuhteisuutta ja ennaltaehkäisevyyttä koskeva vaatimus.

Kriminalisoinnista ja rangaistussäännöksistä Suomen oikeusjärjestyksessä kerrotaan jaksossa 12.9, hallinnollisista seuraamuksista jaksossa 12.10.

Alaviitteet:
  • 1 Ks. EUT-sopimuksen 288 artiklan toinen kohta.
  • 2 Ks. esim. PeVL 51/2014 vp, s. 2—3.
  • 3 Direktiivien täytäntöönpanon erityispiirteistä kerrotaan jaksossa 7.3.
  • 4 Asetuksessa ei voida säätää tai velvoittaa jäsenvaltiota säätämään rikosoikeudellisista seuraamuksista.

Seuraava jakso:

Sisällysluettelo Sulje