Lainkirjoittajan opas

Lainvalmistelijan kannalta keskeiset näkökohdat oikeusturvasta perusoikeutena kuvataan jaksossa 4.2.16.

Oikeudenkäynnistä ja muutoksenhausta yleisessä tuomioistuimessa säädetään kattavasti oikeudenkäymiskaaressa sekä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa. Tätä sääntelyä käsitellään lyhyesti jaksossa 12.13.1.

Yleiset säännökset muutoksenhausta hallintopäätökseen eivät ole kattavia, joten lainvalmistelussa on tarpeen tarkastella muutoksenhakua myös eri hallinnonalojen aineellisten säännösten valmistelun yhteydessä. Yleiset säännökset oikaisuvaatimusmenettelystä ovat hallintolain 7 a luvussa. Hallintolainkäytössä noudatettavasta menettelystä säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). Käytettävissä olevien muutoksenhakukeinojen valintaan vaikuttaa kuitenkin kyseessä olevien asioiden laatu. Muutoksenhakusääntelyä hallintoasioissa käsitellään lähemmin jaksossa 12.13.2.

Oikeudenkäyntiä yleisissä tuomioistuimissa koskevat säännökset sisältyvät keskitetysti oikeudenkäymiskaareen ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettuun lakiin (689/1997).

Oikeudenkäymiskaari on yleislaki. Jos oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa ei toisin säädetä, sovelletaan myös rikosasian oikeudenkäynnissä oikeudenkäymiskaaren säännöksiä. Tämän vuoksi säännöksissä, joissa viitataan rikosasioissa sovellettavaan oikeudenkäyntimenettelyyn, ei yleensä viitata oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettuun lakiin. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettuun lakiin viitataan vain silloin, kun viittaus koskee tiettyä lukua tai lainkohtaa.

Oikeudenkäymiskaarta ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettua lakia täydentäviä säännöksiä sisältyy muun muassa sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettuun lakiin (13/2003) ja eräiden asiakirjain lähettämisestä tuomioistuimille annettuun lakiin (248/1965).

Erillisten oikeudenkäyntiä koskevien säännösten ottaminen aineellisoikeudellisia kysymyksiä koskeviin lakeihin tulee kysymykseen vain poikkeustapauksissa:

Tuomioistuimen ratkaisuun saa hakea valittamalla muutosta suoraan oikeudenkäymiskaaren nojalla. Erityislaeissa voi kuitenkin olla valitusoikeutta täsmentäviä tai rajoittavia säännöksiä taikka suoria viittauksia oikeudenkäymiskaaressa säädettyyn muutoksenhakuun. Täsmentävä säännös on välttämätön, jos päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla tai jos siihen saa hakea muutosta vain pääasian yhteydessä. Ylimääräiseen muutoksenhakuun ei erityislaeissa viitata.

12.13.2 Muutoksenhaku hallintopäätökseen

Yleistä

Hallintoviranomaisen päätökseen voidaan hakea muutosta oikaisuvaatimuksella, valituksella tai ylimääräisellä muutoksenhakukeinolla. Joissakin tapauksissa hallintoasiaa koskeva erimielisyys voidaan ratkaista hallinto-oikeudessa hallintoriita-asiana.

Yleissäännökset oikaisuvaatimusmenettelystä ovat hallintolain (434/2003) 7 a luvussa. Kuntalain (410/2015) 16 luvussa säädetään kunnalliseen muutoksenhakujärjestelmään kuuluvasta oikaisuvaatimuksesta. Siltä osin kuin kuntalaissa ei toisin säädetä, kuntalain mukaiseen oikaisuvaatimukseen sovelletaan hallintolain säännöksiä.

Yleissäännökset hallintovalituksesta, ylimääräisestä muutoksenhausta ja hallintoriita-asiasta ovat oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (HOL, 808/2019). Kunnallisvalituksesta säädetään kuntalain 16 luvussa. Siltä osin kuin kuntalaissa ei toisin säädetä, kunnallisvalitukseen sovelletaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain säännöksiä.

Yleissäännöksiä muutoksenhausta sovelletaan, ellei muussa laissa toisin säädetä. Tarkoituksena on, ettei yleissäännöksistä säädetä poikkeuksia, ellei siihen ole erityistä, painavaa syytä. Tarkoitus on myös, ettei eri hallinnonalojen lainsäädäntöön sisällytetä yleissäännösten kanssa päällekkäisiä säännöksiä.

Oikaisuvaatimus

Erikseen on tarpeen säätää siitä, mihin päätökseen saa vaatia hallintolaissa tarkoitettua oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta voidaan säätää esimerkiksi seuraavasti:

Tässä laissa tarkoitettuun päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003).

Kun muutoksenhaussa sovelletaan kuntalain säännöksiä, ei oikaisuvaatimuksesta ole tarpeen säätää erikseen. Kuntalain oikaisuvaatimussäännökset eivät kuitenkaan tule sovellettaviksi silloin, kun muussa laissa säädetään, että muutosta haetaan kunnallisvalituksella, sillä tällöin muutoksenhaussa tulevat sovellettaviksi vain valitusta koskevat kuntalain säännökset.

Tarkoituksena on, että oikaisuvaatimus olisi muutoksenhaun ensi vaiheena mahdollisimman laajasti. Oikaisuvaatimussääntelyn ulkopuolelle jätetään vain asiat, joihin oikaisuvaatimus ei sovellu. Näitä ovat esimerkiksi hallintopakkoasiat, joissa on oikeusturvasyistä tarpeen päästä viivytyksettä tuomioistuimeen (HaVM 3/2010 vp), tai asiat, jotka on selvitetty erityisen perusteellisesti jo tehtäessä alkuperäistä hallintopäätöstä.

Hallintolain mukaan oikaisuvaatimus tehdään alkuperäisen hallintopäätöksen tehneelle viranomaiselle. Kuntalain mukaan oikaisuvaatimus kunnallisen toimielimen tai sen alaisen viranhaltijan päätöksestä tehdään tälle toimielimelle. Kunnanvaltuuston ja kuntayhtymien ylimpien toimielinten päätöksiin haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen ilman oikaisuvaatimusvaihetta.

Oikaisuvaatimuksen perusteita ei hallintolaissa tai kuntalaissa rajata, joten oikaisuvaatimuksen voi tehdä myös tarkoituksenmukaisuusperusteella. Oikaisuvaatimusta käsittelevä viranomainen voi hallintolain 49 f §:n mukaan kieltää tai keskeyttää päätöksen täytäntöönpanon.

Kun hallintopäätökseen saa vaatia oikaisua, siihen ei saa hakea muutosta valittamalla. Oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä saa valittaa hallinto-oikeuteen, ellei erikseen toisin säädetä.

Hallintovalitus ja kunnallisvalitus

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään hallintovalituksesta. Tämän lain säännöksiä sovelletaan myös muihin valituslajeihin siltä osin kuin muussa laissa ei toisin säädetä. Muita valituslajeja ovat esimerkiksi kuntalain 16 luvussa tarkoitettu kunnallisvalitus, kirkkolain (1054/1993) 24 luvussa tarkoitettu kirkollisvalitus sekä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) tarkoitettu perustevalitus.

Muutoksenhaussa kunnallisen viranomaisen päätökseen sovelletaan kuntalakia, jollei erikseen toisin säädetä. Kunnallisvalitus eroaa hallintovalituksesta siinä, että valitusoikeus on asianosaisen lisäksi jokaisella kunnan jäsenellä. Kunnallisvalituksella ei, toisin kuin hallintovalituksella, ole täytäntöönpanoa lykkäävää vaikutusta. Kunnallisvalitus soveltuu valituslajiksi asioissa, joihin liittyy kunnan jäsenten tarve valvoa kunnan toimielinten ja viranhaltijoiden toiminnan lainmukaisuutta. Hallintovalitus saattaa olla asianmukaisempi valituslaji muutoksenhaussa kunnallisen viranomaisen päätökseen, kun päätös koskee vain asianosaisia eikä sillä ole kunnassa laajempaa vaikutusta.

Hallintoviranomaiselle tehtyihin valituksiin sovelletaan hallintolain 3 a §:n mukaan hallintolain oikaisuvaatimussäännöksiä. Tällöin on kyse alistusasiaan liittyvästä valituksesta, jolloin valitus tehdään samalle hallintoviranomaiselle, jonka vahvistettavaksi päätös alistetaan. Jos lainsäädännössä on muita säännöksiä valituksen tekemisestä hallintoviranomaiselle, ne tulee muuttaa oikaisuvaatimussäännöksiksi.

Hallintopäätöksen valituskelpoisuus

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaan valittamalla saa hakea muutosta päätökseen, jolla viranomainen on ratkaissut hallintoasian tai jättänyt sen tutkimatta (HOL 6.1 §). Yleislaissa viranomaiseen rinnastetaan myös itsenäiset julkisoikeudelliset laitokset ja yksityinen sen hoitaessa julkista hallintotehtävää (HOL 4 § 1 k.).

Valittamalla ei saa hakea muutosta päätökseen, joka koskee vain asian valmistelua tai täytäntöönpanoa. Valittamalla ei myöskään saa hakea muutosta hallinnon sisäiseen määräykseen, joka koskee tehtävän tai muun toimenpiteen suorittamista (HOL 6.2 §).

Hallintopäätöksen valituskelpoisuus liittyy oikeusturvan tarpeeseen ja siihen, sisältääkö päätös jonkun oikeutta, etua tai velvollisuutta koskevan asiaratkaisun. Valituskieltoja koskevaa perustuslakivaliokunnan käytäntöä tarkastellaan jaksossa 4.2.16.

Valituskelpoisena ei tavallisesti pidetä esimerkiksi lausuntoa tai esitystä, jonka pohjalta asia mahdollisesti myöhemmin ratkaistaan hallintopäätöksellä. Lausunto tai muu asian valmisteluvaiheeseen liittyvä kannanotto voi kuitenkin muodostaa valituskelpoisen hallintopäätöksen, jos sillä on sellaisia perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitettuja oikeusvaikutuksia yksityisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin, ettei poikkeusta muutoksenhakuoikeudesta voida pitää vähäisenä (PeVL 10/2012 vp.).

Silloinkin, kun kyse ei ole perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitetusta oikeudesta tai velvollisuudesta, vaan päätös riippuu esimerkiksi viranomaisen harkinnasta tai määrärahoista, voi olla aiheellista avata valitusmahdollisuus muun muassa viranomaistoiminnan asianmukaisuuden ja tasapuolisuuden valvomiseksi sekä soveltamiskäytännön yhdenmukaisuuden varmistamiseksi (PeVL 42/2017 vp).

Hallintopäätöksestä eroaa normipäätös, joka on julkista valtaa käyttävän tahon antama yleisluonteinen, oikeussääntöjä sisältävä kokonaisuus. Normipäätös ei koske konkreettista tapausta vaan on luonteeltaan yleinen. Normipäätös ei yleensä ole valituskelpoinen muutoin kuin kunnallisvalituksen alalla. Ks. esim. KHO 2011:20.[/footnote] Joissakin tapauksissa normipäätöstä koskeva hallintovalitus on kuitenkin tutkittu, kun sen on katsottu vaikuttavan välittömästi jonkun oikeuteen niin, että hänellä on perustuslain 21 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaan oltava mahdollisuus saattaa normipäätöksen lainmukaisuus arvioitavaksi tuomioistuimessa 1.

Kuntalain mukaan valtuuston päätökseen sekä kunnanhallituksen ja lautakunnan oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen saa hakea muutosta kunnallisvalituksella. Kuntalain mukaisessa muutoksenhaussa päätöksen valituskelpoisuuden ala on laajempi kuin hallintovalitusasioissa. Valituskelpoisia ovat myös esimerkiksi normipäätökset sekä päätökset yksityisoikeudellisista oikeustoimista. Oikaisuvaatimus- ja valituskelpoisuuden ulkopuolelle on kuntalaissakin rajattu päätökset, jotka koskevat vain valmistelua tai täytäntöönpanoa.

Valitusoikeus hallintopäätöksestä

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaan hallintopäätökseen saa hakea muutosta valittamalla se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (HOL 7 §). Valitusoikeus on myös viranomaisella, jos se on tarpeen viranomaisen valvottavana olevan yleisen edun vuoksi. Lisäksi viranomaisella on valitusoikeus, jos siitä laissa erikseen säädetään. Säännöksiä viranomaisen valitusoikeudesta on esimerkiksi maa-aineslaissa (555/1981), vesilaissa (587/2011), ympäristönsuojelulaissa (527/2014) ja verotusmenettelystä annetussa laissa (1558/1995).

Kuntalaissa tarkoitetun kunnallisvalituksen saa tehdä asianosaisen ohella jokainen kunnan jäsen. Tästä säädetään kuntalain 137 §:ssä. Kunnan jäseniä ovat kunnan asukkaat, yhteisöt, joiden kotipaikka on kunnassa, sekä ne, jotka omistavat tai hallitsevat kunnassa kiinteää omaisuutta.

Toimivaltainen ensi asteen hallintotuomioistuin

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaan hallintopäätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen lukuun ottamatta valtioneuvoston yleisistunnon päätöksiä, joista valitetaan suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen (HOL 8 §). Tästä voidaan erikseen säätää poikkeuksia esimerkiksi niin, että hallintopäätöksestä valitetaan erityistuomioistuimeen (markkinaoikeus, vakuutusoikeus) tai tuomioistuintyyppiseen muutoksenhakulautakuntaan, jos yleislaista poikkeamiseen on erityisiä, painavia syitä.

Säännökset alueellisesti toimivaltaisesta hallinto-oikeudesta ovat yleislaissa (HOL 10 §). Tavoitteena on, että hallinto-oikeuksien toiminnassa ei ole suuria alueellisia eroja. Yleissäännöksen perusteella valitukset jakaantuvat kaikkiin hallinto-oikeuksiin. Jos tämä ei ole jossain asiaryhmässä mahdollista, vaihtoehtona on hajauttaa valitukset kahteen tai muutamaan hallinto-oikeuteen.

Perussäännökset toimivaltaisesta hallintotuomioistuimesta muutoksenhaussa Ahvenanmaan maakunnan hallituksen ja sen alaisen viranomaisen sekä Ahvenanmaan kunnallisen viranomaisen päätökseen ovat Ahvenanmaan itsehallintolaissa (1144/1991).

Muutoksenhakujärjestelmän toimivuuden kannalta on tärkeää, että ensimmäisenä tuomioistuinasteena toimii alueellinen hallinto-oikeus. Korkeimman hallinto-oikeuden asema ja tehtävät ylimpänä tuomioistuimena edellyttävät, että korkein hallinto-oikeus toimii toisena tuomioistuinasteena eikä sinne ohjaudu valituksia suoraan hallintoviranomaisten päätöksistä.

Toimivaltaista hallinto-oikeutta koskevat oikeuspaikkasäännökset ovat keskeisiä prosessioikeudellisia säännöksiä, joiden valmistelussa on tarpeen ottaa huomioon oikeusministeriön käsitys hallinto-oikeuksien kehittämisestä ja niiden välisestä tehtävien jaosta. Hallinnon organisaatiossa ja toiminnassa tapahtuvat uudistukset vaikuttavat hallintotuomioistuimiin saapuvien asioiden määrään ja laatuun. Uudistusten vaikutukset hallintotuomioistuinten toimintaan ja resurssitarpeeseen tulee selvittää yhteistyössä oikeusministeriön kanssa riittävän aikaisessa vaiheessa, jotta niihin voidaan varautua oikeusministeriön hallinnonalalla.

Valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään, että hallinto-oikeuden hallintolainkäyttöasiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan (HOL 107 §).

Myös kuntalaissa edellytetään valituslupaa muutoksenhaussa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KuntaL 142 §).

Erikseen säädetään muutoksenhausta valittamalla muun hallintotuomioistuimen päätökseen. Esimerkiksi oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa säädetään, että markkinaoikeuteen valitusasiana vireille tulleissa hallintolainkäyttöasioissa edellytetään valituslupaa muutoksenhaussa markkinaoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen (L oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa 7 luvun 2 §).

Valitusluvan myöntäminen ei ole harkinnanvaraista. Yleiset säännökset valitusluvan myöntämisen perusteista ovat oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (HOL 111 §). Sen mukaan valituslupa on myönnettävä, jos:

1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;

2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai

3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

Valituslupaperusteita koskevat yleissäännökset on muotoiltu niin, että korkein hallinto-oikeus ei toimi pelkästään ennakkopäätöstuomioistuimena.

Valituslupasäännöksiä koskevaa perustuslakivaliokunnan käytäntöä tarkastellaan jaksossa 4.2.16.

Alkuperäisen hallintopäätöksen tehnyt viranomainen on oikeudenkäynnin osapuoli, mutta sitä ei pidetä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa tarkoitettuna asianosaisena. Päätöksen tehneellä viranomaisella on kuitenkin oikeus hakea muutosta hallintotuomioistuimen päätökseen, jolla hallintotuomioistuin on kumonnut viranomaisen päätöksen tai muuttanut sitä. Viranomainen saa hakea muutosta valittamalla myös, jos valittaminen on tarpeen viranomaisen valvottavana olevan yleisen edun vuoksi (HOL 109 §).

Kielto valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen

Muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen voidaan joissakin asioissa poikkeuksellisesti rajoittaa valituskiellolla. Valituskieltoja on esimerkiksi eräissä opetustoimeen liittyvissä asioissa sekä maksuperustelaissa (150/1992) ja muutamissa muissa kaavamaisia maksuja koskevissa asioissa.

Valituskieltoja voidaan käyttää muutoksenhaussa korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain silloin, kun kyse on oikeudellisesti yksinkertaisista asioista, joissa ei ole merkittävää oikeussuojan tarvetta ja joissa korkeinta hallinto-oikeutta edeltävät oikeussuojakeinot ovat riittäviä.

Valituskieltoja koskevat ehdotukset on hallituksen esityksissä perusteltava niin, että perustelujen pohjalta voidaan arvioida valituskieltojen tarve ja niiden asianmukaisuus oikeussuojan kannalta.

Valituskieltoja koskevaa perustuslakivaliokunnan käytäntöä tarkastellaan jaksossa 4.2.16.

Muutoksenhaun vaikutus täytäntöönpanoon

Lähtökohtana on, että päätöstä, johon saa hakea muutosta hallintovalituksella, ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman (HOL 122 §). Valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei kuitenkaan aina estä täytäntöönpanoa. Hallintovalituksen vaikutuksesta täytäntöönpanoon on muussa lainsäädännössä runsaasti erityissäännöksiä.

Kunnallisvalituksen tekeminen ei siirrä päätöksen täytäntöönpanoa. Kunnallisen päätöksen täytäntöönpanoon ei kuitenkaan saa ryhtyä, jos oikaisuvaatimus tai valitus kävisi täytäntöönpanon vuoksi hyödyttömäksi (KuntaL 143 §).

Jos hallintopäätös voidaan panna täytäntöön, vaikka siitä on valitettu, valitusta käsittelevä tuomioistuin voi kieltää tai keskeyttää täytäntöönpanon tai antaa muun täytäntöönpanoa koskevan väliaikaisen määräyksen (HOL 123 §). Mahdollisuus täytäntöönpanon kieltoon tai keskeytykseen on myös oikaisuvaatimusta käsittelevällä viranomaisella (HallintoL 49 f §).

Ylimääräinen muutoksenhaku

Ylimääräinen muutoksenhaku on oikeussuojakeino, jolla voidaan puuttua lainvoiman saaneeseen päätökseen.

Lainvoimalla tarkoitetaan viranomaisen tai hallintotuomioistuimen päätöksen pysyvyyttä siten, että siihen ei voida hakea muutosta säännönmukaisin muutoksenhakukeinoin oikaisuvaatimuksen määräajan tai valitusajan päättymisen vuoksi tai sen vuoksi, että päätökseen ei saa vaatia oikaisua tai hakea muutosta valittamalla (HOL 4 § 2 k.).

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa ylimääräisiä muutoksenhakukeinoja ovat purku ja menetetyn määräajan palauttaminen (HOL 13 luku). Purkua tai menetetyn määräajan palauttamista koskeva hakemus tehdään korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Mahdollisuus ylimääräiseen muutoksenhakuun ei riitä täyttämään perustuslain 21 §:n 1 momentissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa turvattua asianosaisen oikeutta saada oikeuksiaan tai velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi, mutta sillä voi olla merkitystä, kun arvioidaan kokonaisuutena asianosaisen oikeusturvakeinojen riittävyyttä.

Hallintoriita

Hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa käsitellään julkisoikeudelliseen oikeussuhteeseen perustuva riita, jota ei voida ratkaista hallintopäätöksellä tai perustevalitukseen annettavalla päätöksellä (HOL 20 §). Hallintoriita voi koskea esimerkiksi hallintosopimusta, perusteettoman edun palautusta tai kuntien välisen maksuvelvollisuuden jakautumista.

Hallintoriita-asiassa ei ole valituskelpoista hallintopäätöstä, vaan asia tulee hallinto-oikeudessa vireille hakemuksesta. Hallintoriitasäännösten käyttöala on täsmentynyt oikeuskäytännössä. Käytännössä voi silti olla epäselvää, millaisissa tilanteissa hallintoriitamenettely on käytettävissä. Tämän selkeyttämiseksi voidaan tiettyjen asioiden ratkaisemisesta hallintoriitana säätää erikseen. Säännös voidaan muotoilla esimerkiksi seuraavasti:

Edellä x §:ssä tarkoitettua sopimusta koskeva riita käsitellään hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa. Menettelystä hallintoriita-asiassa säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

Viittaaminen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain säännökset tulevat hallintoasioiden muutoksenhaussa sovellettaviksi ilman viittaussäännöstäkin. Jos lakiin sisällytetään viittaus yleislakiin, viittauksen muotoilussa on arvioitava, onko kyse luonteeltaan aineellisesta vai informatiivisesta viittauksesta. Viittauksista yleislakiin ks. jakso 12.2.

Viittauksella hallintolainkäyttölakiin (586/1996) tai sitä edeltäneeseen lakiin muutoksenhausta hallintoasioissa (15471950) tarkoitetaan uuden yleislain tultua voimaan viittausta uuteen yleislakiin (HOL 127 §). Viittaukset kumottuihin yleislakeihin eivät kuitenkaan enää anna riittävää informaatiota, joten ne on tarpeen tarkistaa vastaamaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia.

Informatiivinen viittaus oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin ei ole välttämätön, mutta jos se halutaan, se voidaan muotoilla seuraavasti:

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

Oikaisuvaatimusta koskevat yleissäännökset ovat hallintolaissa, mutta erikseen on säädettävä siitä, missä asioissa oikaisuvaatimus on muutoksenhaun ensi vaiheena. Oikaisuvaatimuksesta ja hallintovalituksesta voidaan säätää esimerkiksi seuraavasti:

Tässä laissa tarkoitettuun päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003).

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

Jos oikaisuvaatimus on käytössä vain muutamissa kyseessä olevassa laissa tarkoitetuissa asioissa, säännös voidaan muotoilla seuraavasti:

Edellä x ja z §:ssä tarkoitettuun päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003).

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

Jos oikaisuvaatimus on kyseessä olevassa laissa käytössä laajasti, muttei kuitenkaan kaikissa asioissa, säännös voisi näyttää esimerkiksi tältä:

Muuhun kuin a, b, c ja d §:ssä tarkoitettuun päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003).

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

Edellisessä esimerkissä mainitussa tilanteessa oikaisuvaatimussäännös voidaan muotoilla myös kohtajakoa käyttäen, jos se selkeyttää säännöksen jäsentämistä. Kohtajaosta ks. jaksot 14.2.6 – 14.2.9 ja 24.5.

Jos oikaisuvaatimus koskee kyseessä olevassa laissa vain tietyn viranomaisen päätöksiä, säännös voisi näyttää tältä:

X:n päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003).

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

Jos oikaisuvaatimuksen tekemiselle on erityisistä syistä tarpeen säätää hallintolain säännöksistä poikkeava määräaika, säännös voidaan muotoilla esimerkiksi seuraavasti:

Edellä x ja z §:ssä tarkoitettuun päätökseen saa vaatia oikaisua y päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Muutoin oikaisuvaatimusmenettelyssä sovelletaan, mitä hallintolaissa (434/2003) säädetään.

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

Jos on tarpeen säätää siitä, että päätös voidaan panna täytäntöön oikaisuvaatimuksesta tai valituksesta huolimatta, säännös voidaan muotoilla esimerkiksi seuraavasti:

Tässä laissa tarkoitettuun päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003).

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

Päätös voidaan kuitenkin panna täytäntöön oikaisuvaatimuksesta tai valituksesta huolimatta.

Hallintovalitusta koskeviin muutoksenhakusäännöksiin voi sisältyä yleislakia täydentäviä tai siitä poikkeavia säännöksiä esimerkiksi valituksen tekemiseen oikeutetuista tahoista tai siitä, mihin hallinto-oikeuteen valitetaan, jos tähän on erityisiä, painavia syitä. Tällaisia säännöksiä ovat esimerkiksi ns. Århusin sopimukseen (122/2004) perustuvat säännökset ympäristöjärjestöjen valitusoikeudesta sekä luonnontieteen ja tekniikan erityisasiantuntemuksen tarpeeseen perustuvat säännökset muutoksenhausta eräissä ympäristöasioissa Vaasan hallinto-oikeuteen.

Jos lakiin sisältyy poikkeuksia oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetusta laista tai sitä täydentäviä säännöksiä, viittaus yleislakiin voidaan muotoilla seuraavasti:

…. Muutoin muutoksenhaussa hallintotuomioistuimeen sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään.

Jos on erityisiä, painavia perusteita siihen, että tietyn viranomaisen oikaisuvaatimuksen johdosta antamista päätöksistä valitetaan tiettyyn hallinto-oikeuteen, säännös voisi näyttää tältä:

X:n päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003).

Oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun X:n päätökseen saa hakea muutosta valittamalla Y:n hallinto-oikeuteen. Muutoin muutoksenhaussa hallintotuomioistuimeen sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään.

Jos yleislaki ei soveltamisalasäännösten vuoksi tulisi sovellettavaksi ilman viittausta, tarvitaan asiasisältöinen aineellinen viittaus. Esimerkiksi silloin, kun tarkoituksena on, että muutosta kunnallisen viranomaisen (X) päätökseen haetaan hallintovalituksella eikä kunnallisvalituksella, voidaan aineellinen viittaus muotoilla seuraavasti:

Muutoksenhaussa X:n päätökseen sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään.

Jos kyseessä olevassa laissa säädetään myös uhkasakkolaissa (1113/1990) tarkoitetuista hallinnollisista pakkokeinoista, muutoksenhakusäännös voidaan muotoilla esimerkiksi seuraavasti:

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

Muutoksenhaussa uhkasakon asettamista ja maksettavaksi tuomitsemista sekä teettämis- tai keskeyttämisuhan asettamista ja täytäntöönpantavaksi määräämistä koskevaan päätökseen sovelletaan kuitenkin, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.

Jos kyseessä olevaan lakiin sisältyy säännöksiä sekä kunnallisen että muun viranomaisen päätöksistä ja muutoksenhaussa sovelletaan yleislakeja, laissa voi olla informatiiviset viittaukset esimerkiksi seuraavasti:

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). Muutoksenhausta kunnallisen viranomaisen päätökseen säädetään kuitenkin kuntalaissa (410/2015).

Jos laissa säädetään sekä kunnallisen että muun viranomaisen päätöksistä, pelkkä informatiivinen viittaus oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin ei merkitse sitä, että hallintovalituksella haettaisiin muutosta myös kunnallisen viranomaisen päätöksiin.

Jos laissa säädetään sekä kunnallisen että muun viranomaisen päätöksistä ja tarkoituksena on, että oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia sovelletaan muutoksenhaussa x §:ssä tarkoitettuihin kunnallisen viranomaisen päätöksiin, säännös voidaan muotoilla seuraavasti:

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). Mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään, sovelletaan myös muutoksenhaussa x §:ssä tarkoitettuun kunnallisen viranomaisen päätökseen. Muutoin muutoksenhaussa kunnallisen viranomaisen päätökseen sovelletaan, mitä kuntalaissa (410/2015) säädetään.

Jos ensi vaiheena muutoksenhaussa x ja z §:ssä tarkoitettuihin valtion viranomaisen päätöksiin on hallintolain mukainen oikaisuvaatimus ja muutoksenhaussa kunnallisen viranomaisen päätöksiin kuntalain mukainen oikaisuvaatimus, laissa voi olla viittaukset esimerkiksi seuraavasti:

Edellä x ja z §:ssä tarkoitettuun päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003). Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). Muutoksenhausta kunnallisen viranomaisen päätökseen säädetään kuitenkin kuntalaissa (410/2015).