12.9 Kriminalisointi ja rangaistussäännökset
Edellä jaksossa 4.2.3 on käsitelty niitä rajoja, joita perustuslaissa asetetaan kriminalisoinneille. Myös EU-oikeuden täytäntöönpanosääntelyn tulee täyttää yleiset vaatimukset perusoikeuksia koskevan sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta samoin kuin hyvästä lainkirjoittamistavasta 1. Käytännön lainvalmistelutyössä korostuvat etenkin niin sanottuja blankorangaistussäännöksiä koskevat näkökohdat, joihin palataan vielä erikseen tässä jaksossa.
12.9.1 Rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksutut periaatteet
Rikoslaki (39/1889) sisältää rikoksia ja niiden seuraamuksia koskevat oikeussäännöt. Rikoslaki sisältää kaikkiin rikoksiin sovellettavat yleiset säännökset (1-10 luku) ja eri rikosten tunnusmerkistöjä koskevan erityisen osan (11-51 luku). Rangaistussäännöksiä on muissakin laeissa. Ne koskevat vähäisempiä rikkomuksia.
Rikoslakia on uudistettu 1980-luvulta lähtien laajoina ja pienempinä osauudistuksina. Rikoslain niin sanotussa kokonaisuudistuksessa vahvistettiin rikoslain ja yleisemmin rangaistussäännösten kirjoittamisen yhteiset lähtökohdat ja lainkirjoitusperiaatteet. Näitä periaatteita ovat muun muassa keskittämisperiaate (vankeusuhkaisten rangaistussäännösten keskittäminen rikoslakiin), synteettiset rikostunnusmerkistöt (kasuististen eli yksityiskohtaisten vastakohtana), rikostunnusmerkistöjen porrastaminen, törkeiden ja lievien tekomuotojen kirjoitustavat ja tyyppiasteikkoperiaate. Uudistuksen yhteydessä eduskunta edellytti, että rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksutut ja eduskunnassa hyväksytyt periaatteet saatetaan riittävässä laajuudessa kaikkien ministeriöiden lainvalmistelusta vastaavien virkamiesten tietoon. 2 Etenkin valmisteltaessa sellaisia rangaistussäännöksiä, joihin on tarkoitus sisällyttää vankeusrangaistusuhka, on yhteistyössä oikeusministeriön kanssa varmistauduttava siitä, että ehdotettu sääntely on sopusoinnussa rikoslain ja sen uudistamisessa noudatettavien periaatteiden kanssa.
Rangaistussäännöksiä valmisteltaessa on syytä kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin rikoslain säännösten valmistelussa vakiintuneisiin periaatteisiin. Rikoslain yleisen osan säännökset tulee ottaa huomioon rangaistussäännösten valmistelussa. 3 Tarkoitus on taata rikoslain ja sen ulkopuolisten rangaistussäännösten yhtenäinen ja johdonmukainen kirjoitustapa, mikä on laillisuusperiaatteen (ks. jakso 4.2.3) ja yhdenmukaisen lain soveltamisen kannalta tärkeää.
12.9.2 Rangaistussäännöksen tarve
Yleisiä lakivaliokunnan käytännössä vakiintuneita kriminalisointiperiaatteita ovat ultima ratio -periaate, rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, oikeushyvien suojelun periaate, hyöty-haitta punninnan periaate ja ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate. 4
Rikosoikeus on sen perusoikeuksiin puuttuvan luonteen vuoksi keino, jota tulisi käyttää vasta viimeisenä mahdollisena vaihtoehtona (ultima ratio -periaate). Ennen sitä tulisi harkita muita yhteiskunnallisia ohjauskeinoja tai seuraamuksia, jotka eivät ole rikosoikeudellisia. Sääntelyvaihtoehdot tulisi myös selostaa hallituksen esityksen perusteluissa.
Rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta on selostettu jaksossa 4.2.3. Rangaistavaksi voidaan säätää vain sellainen moitittava menettely, joka loukkaa tai vaarantaa oikeusjärjestyksen suojaamia oikeushyviä. Rangaistavaksi säätämisestä tulee olla enemmän hyötyä kuin haittaa. Rangaistavaksi säätämiselle tulee olla myös painava yhteiskunnallinen tarve.
Rangaistussäännöksiä valmisteltaessa tulee tarkastella yhtenäisesti niitä arvoja, joita rikoslailla voidaan edistää ja suojata, sekä arvioida tarvetta tekojen säätämiseen rangaistavaksi. Vastaava arviointi koskee myös muualle kuin rikoslakiin otettavia rangaistussäännöksiä. Uuden rangaistussäännöksen tarve on hallituksen esityksessä aina perusteltava. Tavoitteena on muodostaa rangaistavuuden arvioinnissa yhtenäinen linja ja turvata sen säilyminen myös vastaisuudessa. 5
Rikoksen rangaistusasteikot on laadittava ja perusteltava tekojen haitallisuuden ja paheksuttavuuden eli kunkin tekotyypin rangaistusarvon perusteella. Rangaistusasteikkoratkaisuja ei tehdä sen mukaan, miten rikokseen voidaan soveltaa pakkokeinoja koskevia säännöksiä, tai sen mukaan, millainen vaikutus säädetyllä rangaistuksella on rikoksen vanhentumiseen. Fiskaaliset tavoitteet yksinään eivät ole hyväksyttäviä perusteita seuraamussääntelylle. Ehdotettavan enimmäisrangaistuksen rikosprosessuaaliset ja muut seurannaisvaikutukset, kuten viranomaisten toimivallaan laajentuminen tai asian mahdollinen käsittely sakkomenettelyssä tai siirtyminen tuomioistuimen käsiteltäväksi, ovat kuitenkin merkityksellisiä oikeasuhtaisuuden arvioinnin kannalta. 6
12.9.3 Keskittämisperiaate
Niistä rikoksista, joihin on välttämätöntä liittää vankeusrangaistusuhka, tulee pääsääntöisesti säätää rikoslaissa (keskittämisperiaate). Poikkeaminen tästä edellyttää hallituksen esityksen perusteluissa esiin tuotuja erityisiä perusteita ja voi koskea vain tekoja, joihin ehdotetaan matalaa vankeuden enimmäismäärää. Lisäksi keskittämisperiaatteesta poikkeaminen edellyttää yhteistyötä oikeusministeriön kanssa jo valmistelun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
12.9.4 Yhtenäinen kirjoittamistapa
Uusissa säännöksissä noudatetaan mahdollisimman pitkälle yhtenäistä rakennetta, yhdenmukaista keskinäistä järjestystä sekä yhdenmukaisia nimikkeitä ja tekotavankuvauksia.
Samankaltaisia tekoja koskevia yksityiskohtaisia säännöksiä pyritään välttämään. On tarpeetonta säännellä erityistapauksia varmuuden vuoksi, jos rikoslain yleissäännös sellaisenaan tai hieman täydennettynä soveltuu säänneltävään tekoon. Erityislain rikkomussäännöstä säädettäessä on arvioitava ja perusteltava sen suhde voimassa oleviin rikoslain säännöksiin nähden.
12.9.5 Rangaistussäännösten täsmällisyys
Teko voidaan säätää rangaistavaksi vain laissa. Rangaistussäännösten laatimisessa on laillisuusperiaatteen vuoksi pyrittävä mahdollisimman suureen täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteen. Rangaistussäännöksen sanamuodon perusteella tulee olla ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja EU:n tuomioistuimen käytännössä laillisuusperiaatteelle on annettu käytännössä vastaava ydinsisältö, jossa on korostettu rangaistussääntelyn ennustettavuutta. Rangaistussäännöstä ei voida soveltaa laajentavasti lain esitöiden perusteella. 7
12.9.6 Tunnusmerkistö
Rangaistussäännös käsittää rikoksen tunnusmerkit, tuomioistuimelle osoitetun tuomitsemiskäskyn, rikosnimikkeen ja rangaistusasteikon. Tunnusmerkit kuvataan yleensä joka-sanalla alkavalla lauseella, esimerkiksi Joka rikkoo – –, ja tuomitsemiskäsky kirjoitetaan muotoon:
(ei ”tuomittakoon” mutta ei myöskään ”tuomitaan”).
Tunnusmerkistössä on rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaisesti täsmällisesti ja konkreettisesti kuvattava se teko, joka säädetään rangaistavaksi. Tunnusmerkistön sisältöä selvitetään yksityiskohtaisissa perusteluissa. Tunnusmerkistön pelkkä siteeraaminen perusteluissa ei toteuta tätä vaatimusta.
Avoimet rangaistussäännökset eli niin sanotut blankorangaistussäännökset, joissa rangaistavana tekona on vain jonkin lain rikkominen (”Joka rikkoo tätä lakia, on tuomittava – – ”), eivät ole asianmukaisia. Jo jaksossa 4.2.3 on kehotettu suhtautumaan blankorangaistussäännöksiin torjuvasti. Viittauksia sisältävät rangaistussäännökset ovat kuitenkin tietyin täsmällisyyttä koskevin edellytyksin mahdollisia. Rangaistussäännöksessä tulee tällöin viittaamalla konkretisoida, minkä aineellisen lain säännöksen tai säännösten rikkomisesta rangaistaan: viittausketjujen tulee olla täsmällisiä, rangaistavuuden edellytykset ilmaisevien aineellisten säännösten tulee olla kirjoitettu rangaistussäännöksiltä vaaditulla tarkkuudella (sisältää selkeä kielto) ja nämä aineelliset säännökset käsittävästä normistosta tulee käydä ilmi myös niiden rikkomisen rangaistavuus. Säännösviittauksen lisäksi rangaistussäännöksessä on pyrittävä kuvaamaan rangaistava teko. 8
Rikoslain säännöksissä säädetään vakiintuneesti viittaamalla rangaistavaksi niin sanottujen erityislakien vastaisten tekojen rikkominen. Sen sijaan torjuvasti suhtaudutaan ratkaisuun, jossa erityislain rangaistussäännöksessä säädettäisiin viittaamalla rangaistavaksi toisen erityislain rikkominen. Erityislaissa lain sisäiset tai kyseisen lain nojalla annettuun alemman asteiseen normistoon viittaaminen on rangaistussäännöksessä mahdollista. Jos lain nojalla annetun alemman tasoisen normiston säännösten rikkominen halutaan säätää rangaistavaksi, ne on mainittava lain rangaistussäännöksessä edellä kuvaillulla täsmällisyydellä. Alemman tasoisessa säädöksessä tulee olla (takaisin)viittaus rangaistussäännökseen. (ks. KKO 2015:22, KKO 2008:105, KKO 2000:52). 9
Esimerkkinä edellä mainitusta voidaan esittää puolustustarvikkeiden viennistä annetun lain (282/2012) rangaistussäännös (38 §):
Rangaistussäännökset
Joka tahallaan tai huolimattomuudesta
1) jättää toimittamatta 33 §:n 1 momentissa tarkoitetun selvityksen taikka
2) rikkoo 33 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettuja säännöksiä kirjanpidosta,
on tuomittava puolustustarvikkeiden maastavientirikkomuksesta sakkoon.
Rangaistus puolustustarvikkeiden maastavientirikoksesta säädetään rikoslain (39/1889) 46 luvun 11 §:ssä.
Pykälän 1 momentissa on asianmukaisesti viitattu kriminalisoitavaan tekoon ja myös tiiviisti luonnehdittu sitä. Huomiota tulee kiinnittää myös siihen, että normien (esimerkissä lain 33 §:n eri momentit), joihin viitataan, on sisällettävä kielto, jota voidaan rikkoa. Rikosnimike kursivoidaan.
Lain säännösten rikkominen saattaa toteuttaa jonkin rikoslakirikoksen tunnusmerkistön.Tällöin lakiin on hyvä ottaa rikoslakiin viittaava säännös. Tällainen viittaussäännös on perusluonteeltaan informatiivinen. Viittaus voi olla omana momenttinaan rangaistussäännöksessä kuten edellisessä esimerkissä tai se voi olla omana pykälänään varustettuna otsikolla:
Viittaus rikoslakiin
Rikosten tunnusmerkistöt ovat yleensä yleisiä siten, että niissä ei rajoiteta tekijöinä kysymykseen tulevien henkilöiden piiriä. Jos tekijäpiiri ei kuitenkaan ole yleinen, myös rikoksentekijä tulee säännöksessä yksilöidä. Näin tehdään esimerkiksi jos rangaistavuus halutaan ulottaa vain tietyssä asemassa oleviin henkilöihin. Erityisesti valmistamisen, myymisen ja maahantuonnin osalta on erikseen säädettävä, jos tarkoitus on rajoittaa rangaistavuus vain elinkeinotoimintaan. Rangaistussäännös saattaa myös sisältää tarkemman ja vain osittaisen tekijäpiirin rajauksen.
Useampikohtaisessa rangaistussäännöksessä tekijäpiirin rajaus voidaan tehdä rajausta edellyttävässä kohdassa esimerkiksi seuraavasti:
Joka tahallaan – –
3) paikan omistajana, tilaisuuden toimeenpanijana tai järjestyksenvalvojana sallii alkoholijuoman nauttimisen – –.
Tällöin kyseisen rangaistussäännöksen 1 ja 2 kohta voivat olla yleisiä, mutta 3 kohdassa tekijäpiiri on rajattu.
Tunnusmerkistön mukaiset vaihtoehtoiset tekotavat voidaan tarvittaessa ymmärrettävyyden lisäämiseksi jakaa kohtiin. Rangaistussäännöksissä kohdat erotetaan toisistaan pilkulla, kaksi viimeistä kohtaa kuitenkin pilkun asemesta konjunktiolla. Konjunktioiden oikeasta lakiteknisestä käytöstä kerrotaan jaksossa 24.5.
12.9.7 Syyksiluettavuus
Teko voidaan säätää rangaistavaksi tahallisena tai tuottamuksellisena. Puhdas objektiivinen vastuu on rikosoikeudellisen syyllisyysperiaatteen vuoksi suljettu pois rikosoikeudesta samoin kuin käännettyyn todistustaakkaan perustuva vastuu syyttömyysolettaman vastaisena. 10
Rikoslain 3 luvun 5 §:n mukaan rikoslaissa rangaistavaksi säädetty teko on vain tahallisena rangaistava, jollei toisin nimenomaisesti säädetä. Tämä koskee myös rikoslain ulkopuolisessa laissa rangaistavaksi säädettyä rikosta ja rikkomusta, jos teosta on säädetty ankarimmaksi rangaistukseksi enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta tai jos rangaistussäännös on annettu vuoden 2003 jälkeen.
Jos teko on rikoslaissa tarkoitus säätää rangaistavaksi vain tahallisena, syyksiluettavuudesta ei ole tarpeen säätää erikseen, vaan se määräytyy rikoslain 3 luvun 5 §:n nojalla. Vaikka sama periaate koskee myös rikoslain ulkopuolisia säännöksiä, niitä laadittaessa on kuitenkin informatiivisuuden vuoksi suotavaa, että vaadittava syyksiluettavuuden aste ilmenisi säännöksistä nimenomaisesti myös tahallisten tekojen osalta. Jos teko on tarkoitus säätää rangaistavaksi myös tuottamuksellisena, asiasta on aina erikseen säädettävä 11.
Tahallaan tehty teko ilmaistaan säännöksessä muodossa joka tahallaan – –.
Tuottamus ilmaistaan säännöksessä jollakin seuraavista tavoista:
– – joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta – –
– – joka tahallaan tai huolimattomuudesta – –
– – joka huolimattomuudesta – –
– – joka törkeästä huolimattomuudesta – –
Syyksiluettavuuden aste on perusteltava hallituksen esityksessä, erityisesti jos syyksiluettavuus ulotetaan tahallisuutta laajemmaksi.
12.9.8 Osallisuus ja yritys
Osallisuus rikokseen (rikoskumppanuus, avunanto, yllytys) on rikoslain 5 luvun mukaan rangaistava vain, jos sekä pääteko että osallisen oma teko ovat tahallisia. Osallisuuden rangaistavuus määräytyy aina rikoslain yleisen osan säännösten nojalla eikä siitä säädetä erikseen.
Vain tahallisen rikoksen yritys voi olla rangaistava (rikoslain 5 luvun 1 §). Yrityksen rankaisemisen tarve tulee perustella hallituksen esityksessä. Kun tahallisen rikoksen yritys halutaan säätää rangaistavaksi, tästä on säädettävä rangaistussäännöksessä omassa momentissaan, joka kuuluu: Yritys on rangaistava. Tällöin yritykseksi jäänyt teko tulee rangaistavaksi lievennetyn rangaistusasteikon nojalla rikoslain 6 luvun 8 §:n mukaisesti.
Jos rikos on säädetty rangaistavaksi sekä tahallisena että tuottamuksellisena, yrityksen rangaistavuus tulee rajoittaa koskemaan vain tahallista tekoa seuraavasti:
Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.
Yritys voidaan säätää rangaistavaksi myös rikoksen yhden tai useamman tekotavan osalta. Tällöin säädetään esimerkiksi kuten rikoslain 48 luvun 1 §:n 2 momentissa ympäristön turmelemisen yrityksen rangaistavuudesta:
Edellä 1 momentin 4-6 kohdassa tarkoitetun tahallisen teon yritys on rangaistava.
Rikoksen yrityksen rangaistavuudesta säädetään lievän tekomuodon, perustekomuodon ja törkeän tekomuodon osalta erikseen.
Eräissä harvinaisissa tapauksissa yritys voidaan rangaistavuuden kannalta rinnastaa täytettyyn tahalliseen tekoon. Tällöin ei sovelleta lievennettyä rangaistusasteikkoa (rikoslain 5 luvun 1 §:n 3 momentti). Tämä voi olla perusteltua, jos yrityksen ja täytetyn teon vahingollisuus ja vaarallisuus arvioidaan samantasoiseksi tai teosta kiinnijäämisen riski etupäässä sattumasta johtuvaksi. Koska yritykseen jäänyt teko kuitenkin pääsääntöisesti on vähemmän vahingollinen kuin täytetty teko, tätä säätämistapaa tulee soveltaa hyvin rajoitetusti ja erityisesti perustellen. Yrityksestä säädetään tällöin teon perusmuodossa samassa momentissa ja kohdassa kuin täytetystä teosta, esimerkiksi:
– – joka laittomasti tuo maahan tai yrittää tuoda maahan – –
Koska yrityksen rangaistavuus on tässä tilanteessa sisällytetty teon perusmuodon tunnusmerkistöön, johon törkeässä tekomuodossa viitataan, törkeän tekomuodon yrityksen rangaistavuudesta ei ole tarpeen erikseen säätää. (Ks. esimerkiksi rikoslain 50 luvun 1 §:ssä säännelty huumausainerikos ja 2 §:ssä säännelty törkeä huumausainerikos.)
Rangaistusvastuu on vain poikkeuksellisesti ulotettu rikoksen yritystä varhaisempaan vaiheeseen eli rikoksen valmisteluun rikoslaissa. Valmistelusta säädetään kussakin erillisessä rikoslain rikostunnusmerkistössä. 12 Rangaistusvastuun ulottamiseen rikostunnusmerkistössä teon hyvin varhaiseen vaiheeseen esimerkiksi hallussapitoon tai osallisuuden kannalta laajalle on suhtauduttava pidättyväisesti 13.
12.9.9 Rikosnimike
Rikosnimikkeen tulee ytimekkäästi kuvata ja yksilöidä kysymyksessä oleva rikos. Rikosnimikkeen tulee antaa asianmukainen, rikoksen paheksuttavuutta vastaava kuva rikoksesta. 14 Jokaisessa rangaistussäännöksessä käytetään omaa rikosnimikettä, joka kursivoidaan sekä otsikossa että tunnusmerkistössä mainittuna. Rikoslaissa ja uusia rikoslain ulkopuolisia rangaistussäännöksiä säädettäessä kukin rikosnimike tulee sijoittaa omaan pykälään. Erityislakien vanhoja rikkomussäännöksiä muutettaessa tätä periaatetta noudatetaan mahdollisuuksien mukaan.
12.9.10 Porrastaminen
Rangaistuksen määräämisen yhtenäistämiseksi eri vakavuusastetta ilmentävät saman teon muodot voidaan jakaa eri säännöksiin. Tyypillinen porrastus on perustekomuoto, törkeä (kvalifioitu) tekomuoto ja lievä tekomuoto, joilla on omat rangaistusasteikkonsa. Eri tekomuodot kirjoitetaan rikoslakiin edellä mainitussa järjestyksessä. Jos törkeysasteita on vain kaksi, kirjoitetaan ensin rikoksen perusmuoto ja sitten ankarampi tai lievempi tekomuoto. Jos törkeälle tekomuodolle ei ole tarvetta ja rikoksen perusmuodon asteikko ulottuu sakosta yhteen vuoteen vankeutta, ei yleensä ole säädetty lisäksi erillistä sakolla rangaistavaa lievää tekomuotoa. 15
Kvalifioitu tekomuoto ilmaistaan yleensä adjektiivilla törkeä, esimerkiksi:
– – on tuomittava törkeästä varkaudesta – –
Lievemmän tekomuodon nimikkeessä puolestaan voidaan käyttää adjektiivia lievä, esimerkiksi:
– – on tuomittava lievästä luvattomasta käytöstä – –
Kun on kysymyksessä vähäinen rikos taikka sellainen rikoslain ulkopuolisessa rangaistussäännöksessä tarkoitettu rikos, josta voi seurata vain sakkoa, nimikkeessä voidaan käyttää sanaa rikkomus, esimerkiksi:
avustusrikkomus
Vastaavasti kun kysymys on jonkin rikoksen perusmuodosta ja seuraamuksena voi olla vankeutta, nimikkeessä voidaan käyttää sana rikos, esimerkiksi:
kilpailumenettelyrikos
Perusteet, joiden nojalla teko tulee arvioitavaksi törkeäksi, kirjoitetaan tyhjentäväksi luetteloksi. Vähintään yhden laissa mainitun perusteen käsilläolo on välttämätön edellytys ankaramman rangaistusasteikon käytölle. Perusteiden tulee myös olla täsmällisesti kuvattuja, eikä avoimia viittauksia esimerkiksi muihin rinnasteisiin seikkoihin voida legaliteettiperiaatteen vuoksi säätää. Rikoksen tulee lisäksi olla aina myös kokonaisuutena arvioituna perustekomuotoa vakavampi. 16 Kokonaisarviolauseke kirjoitetaan rikostunnusmerkistöön vakiintuneesti muotoon:
– – ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Lievän tekomuodon soveltaminen edellyttää teon vähäisyyden kokonaisarviota. Perusteita, jotka tekevät teon lieväksi, ei tule kirjata tyhjentävästi. Lievempään suuntaan vaikuttavien seikkojen ohella lain soveltajalle jätetään harkinnanvaraa, esimerkiksi:
Jos tulliselvitysrikos, ottaen huomioon oikeudettoman taloudellisen hyödyn vaaran vähäisyys tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava – –.
12.9.11 Rangaistusasteikko, rikesakko ja erityiset seuraamukset
Rikosten törkeyden arvioinnissa on pyrittävä käyttämään vakiintuneesti käytössä olevia rangaistusasteikkoja, jotka ovat seuraavia:
sakko
sakko – 6 kuukautta vankeutta
sakko – 1 vuosi vankeutta
sakko – 2 vuotta vankeutta
Törkeiden tekomuotojen rangaistusasteikot ovat:
4 kuukautta – 4 vuotta vankeutta
1 vuosi – 10 vuotta vankeutta
2 vuotta – 10 vuotta vankeutta
elinkautinen
Rikoslaissa on myös mainitusta törkeysluokitusporrastuksesta poikkeavia rangaistusasteikkoja. 17
Sakko mainitaan aina ennen vankeutta. Valittu rangaistusasteikko tulee perustella teon vahingollisuuden ja moitittavuuden mukaan ja suhteuttaa se rikoslaissa rangaistavaksi säädettyihin muihin tekoihin ja niistä säädettyihin rangaistuksiin. Erityisesti poikkeamat vakiintuneista asteikoista tulee perustella.
Rangaistusasteikossa käytetään ilmausta sakkoon taikka sakkoon tai vankeuteen. Vankeusrangaistuksesta mainitaan myös enimmäismäärä, esimerkiksi vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Vakavimmissa rikoksissa rangaistusasteikkoon saattaa sisältyä vankeusrangaistuksen pituuden vähimmäismäärä, jolloin vähimmäismäärä mainitaan ennen enimmäismäärää, esimerkiksi vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Sakkomenettelystä säädetään sakon ja rikesakon määräämisestä annetussa laissa (754/2010). 18 Sakkovaatimuksen ja rangaistusvaatimuksen antaa poliisimies ja rangaistusmääräyksen niiden johdosta syyttäjä. Sakkomääräyksen antaa poliisimies. Sakkomääräyksellä poliisimies voi määrätä seuraamukseksi enintään 20 päiväsakon suuruisen sakkorangaistuksen ja sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 3 §:ssä mainituista rikkomuksista menettämisseuraamuksen. Rikesakon määrää poliisimies.
Tullimiehen, rajavartiomiehen ja erätarkastajan toimivallasta antaa sakkovaatimus, sakkomääräys, rikesakkomääräys ja rangaistusvaatimus säädetään erikseen.
Rikesakko on euromäärältään kiinteää sakkoa lievempi varallisuusrangaistus. Jos teosta halutaan säätää seuraamukseksi rikesakko, rangaistus teosta säädetään rikesakkorikkomuksista annetussa laissa (986/2016). Tällöin rikkomuksen ainoa seuraamus on rikesakko. Rikosnimikkeet määräytyvät niiden lakien mukaan, joihin rikesakkorikkomuksista annetun lain eri kohdissa viitataan tarkemman tunnusmerkistön osalta.
Esimerkiksi rikesakkorikkomuksista annetun lain 17 §:
Alkoholilain (1102/2017) tahallisesta rikkomisesta määrätään rikesakko seuraavasti:
1) 85 §:n 1 momentissa säädetyn kiellon vastaisesta alkoholijuoman nauttimisesta 40 euroa;
Erityislakiin on säädettävä viittaus rikesakkorikkomuksista annettuun lakiin. 19
Esimerkiksi alkoholilain 90 §:n 6 momentti:
Rangaistus 33 §:n vastaisesta maahantuonnista, 93 §:n 2 momentin vastaisesta alkoholijuoman hallussa pitämisestä sekä 85 §:n 1 ja 2 momentin vastaisesta alkoholijuoman nauttimisesta julkisella paikalla samoin kuin rikesakosta näiden rikkomusten ainoana rangaistuksena säädetään rikesakkorikkomuksista annetun lain 17 §:ssä.
Rangaistusasteikko vaikuttaa siihen, minkä suuruisena rikosuhrimaksu 20 määrätään.
Erityisistä rangaistuksista virkamiehiä varten (viraltapano ja varoitus) on säännös rikoslain 6 luvun 1 §:n 3 momentissa ja kurinpitorangaistuksista sotilaille saman pykälän 4 momentissa.
12.9.12 Toissijaisuuslauseke
Eräitä rangaistussäännöksiä sovelletaan vain, jos teko ei tule arvioitavaksi toisen, ankarammin tai vähintään yhtä ankarasti rangaistavaksi säädetyn teon mukaan. Toissijaisuuslauseke kirjoitetaan vakiintuneesti rangaistussäännökseen tuomitsemiskäskyn ja rikosnimikkeen väliin pilkuilla erotetuksi lauseeksi, esimerkiksi:
– – on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, räjähdesäännösten rikkomisesta sakkoon.
Joskus säännöksessä voi olla tarpeen yksilöidä, mihin säännökseen tai säännöksiin nähden ehdotettu rangaistussäännös on toissijainen.
Hallituksen esityksen perusteluissa tulee tuoda esiin ne rikokset, joihin nähden rangaistussäännös on toissijainen.
12.9.13 Syyteoikeus
Rikokset ovat lähtökohtaisesti virallisen syytteen alaisia. Sekä rikoslakirikos että erityislaissa rangaistavaksi säädetty teko voidaan kuitenkin säätää asianomistajarikokseksi. Rikoslaissa syyteoikeutta koskeva säännös sijoitetaan kunkin erityisen osan luvun loppuun.
Aikaisemmin vakiintunut kirjoitustapa rikoslaissa on esimerkiksi ”Syyttäjä ei saa nostaa syytettä velallisrikkomuksesta eikä velkojansuosimisesta, ellei asianomistaja ilmoita sitä syytteeseen pantavaksi.”
Rikoslain muutoksessa 1082/2010 vakiintunut syyteoikeussäännös on kirjoitettu myönteiseen muotoon seuraavasti:
Syyttäjä saa nostaa syytteen vammantuottamuksesta vain, jos asianomistaja ilmoittaa rikoksen syytteeseen pantavaksi.
Jatkossa on suositeltavaa käyttää tätä mallia.
Rikoksen säätämiseen asianomistajarikokseksi voidaan joskus liittää mahdollisuus nostaa syyte, jos erittäin tärkeä yleinen etu tai jokin muu peruste sitä edellyttää. Asianomistajarikos muuttuu tämän edellytyksen täyttyessä virallisen syytteen alaiseksi. Maininta erittäin tärkeästä yleisestä edusta on aihetta lisätä säännökseen vain, jos sen säätäminen on tarpeen ja perusteltua.
12.9.14 Menettämisseuraamukset ja vanhentuminen
Rikoksen johdosta määrättävistä menettämisseuraamuksista säädetään rikoslain 10 luvussa. Menettämisseuraamus on luonteeltaan turvaamistoimenpide eikä sitä saa käyttää rankaisullisiin tarkoituksiin. 21
Rikoksen vanhentumisesta säädetään rikoslain 8 luvussa.
Lukujen säännöksiä sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkiin rikoksiin ja rikkomuksiin eikä niihin ole tarvetta erikseen viitata. Erityislakeihin voidaan kirjoittaa rikoslain yleisistä säännöksistä poikkeavia tai niitä täydentäviä säännöksiä vain hyvin harkitusti. Poikkeaminen on hallituksen esityksessä perusteltava. Jos menettämisseuraamuksista säädetään jotakin erityislaissa, tulee samalla säätää siitä, sovelletaanko lisäksi rikoslain 10 luvun säännöksiä kokonaan tai osittain. Mainituissa tapauksissa yhteistyö oikeusministeriön kanssa on tarpeellista.
12.9.15 Suomen rikosoikeuden soveltamisala sekä ajallinen soveltuvuus ja taannehtivuuskielto
Suomen rikosoikeuden alueellisesta soveltamisalasta säädetään rikoslain 1 luvussa. Soveltamisalaa koskevia säännöksiä tulee lähtökohtaisesti säätää vain kyseisessä rikoslain luvussa. Säännökset on kuitenkin kirjoitettu siten yleiseen muotoon, että niiden muuttaminen on vain harvoin tarpeen. Kansainvälinen oikeus sääntelee, mihin ja missä tapauksissa yksittäinen valtio voi ulottaa rikosoikeudellisen toimivaltansa. Mahdolliset poikkeukset yleisiin säännöksiin tulee tehdä yhteistyössä oikeusministeriön kanssa.
Rikosoikeudelliseen laillisuus- eli legaliteettiperiaatteeseen kuuluu taannehtivuuskielto. Rikoksen tekohetkellä rankaisematonta tekoa ei voida jälkikäteen taannehtivasti säätää rangaistavaksi. Taannehtivuuskieltoon kuuluu myös kielto soveltaa uutta ankarampaa lakia tekoon, joka tekohetkellä oli uutta lakia lievemmin rangaistava, jos teon rangaistavuus teon jälkeen poistuu tai sitä lievennetään, tekijän tulee päästä tästä osalliseksi 22. Rikoslainsäädännön ajallisesta soveltuvuudesta säädetään rikoslain 3 luvun 2 §:ssä. Säännökset koskevat kaikkia rangaistussäännöksiä ilman, että niihin erikseen laissa viitataan. Lakien voimaantulo- ja siirtymäsäännöksiä valmisteltaessa tulee ottaa huomioon rikosoikeuden laillisuusperiaate ja ajallista soveltuvuutta koskeva sääntely. 23
12.9.16 Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Rikosoikeudellinen rangaistus kohdistuu lähtökohtaisesti vain luonnollisiin henkilöihin. Vaikka tietty rangaistusnormi on säädetty koskemaan esimerkiksi elinkeinotoimintaa, rangaistaan sen rikkomisesta tiettyä luonnollista henkilöä. Tältä osin rikosoikeudelliset rangaistukset ja hallintosanktiot eroavat merkittävästi toisistaan.
Luonnollisten henkilöiden vastuulle perustuvaa järjestelmää täydentää rikosoikeudessa kuitenkin oikeushenkilön rangaistusvastuu, josta säädetään rikoslain 9 luvussa. Oikeushenkilön rangaistusvastuu koskee vain vakavia, rikoslaissa rangaistavaksi säädettyjä tekoja. Lainvalmistelukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että oikeushenkilön rangaistusvastuuta ei voida käyttää rikoslain ulkopuolisissa kriminalisoinneissa.
Rikoslain erityisen osan lukujen lopussa säädetään niistä rikoksista, joihin sovelletaan oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevia säännöksiä. Viittaus on vakiintuneesti seuraavanlainen:
Työturvallisuusrikokseen sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
Säädettäessä oikeushenkilön rangaistusvastuusta yhteistyö oikeusministeriön kanssa on erityisen tarpeellista.
Alaviitteet:
- 1 PeVL 18/2017 vp, s. 2 ja PeVL 23/2007 vp, s. 2/II sekä niissä viitatut lausunnot
- 2 HE 94/1993 vp, LaVM 22/1994 vp
- 3 HE 44/2002 vp – LaVM 28/2002 vp
- 4 LaVL 17/2017 vp, s. 5
- 5 PeVL 16/2013 vp
- 6 PeVL 48/2017 vp, s. 7, PeVL 9/2016 vp, 4–5, PeVL 56/2014 vp, s. 3–4, LaVM 6/2018 vp, s. 3–7, LaVM 38/2014 vp, s. 3–4
- 7 Ks. esim. PeVL 25/2017 vp, s. 3–4, PeVL 46/2016 vp, s. 6–7 PeVL 56/2014 vp, s. 2/II ja PeVL 26/2014 vp, s. 2–4 sekä niissä viitatut lausunnot.
- 8 Ks. esim. PeVL 9/2018 vp, s. 9, PeVL 14/2018 vp, s. 21–22, PeVM 25/1994 vp
- 9 PeVL 9/2018 vp, s. 9
- 10 HE 44/2002 vp, PeVL 9/2018 vp, s. 3–6, PeVL 8/2016 vp, s. 3–4, PeVL 57/2010 vp, s. 3
- 11 Ks. esim. PeVL 56/2014 vp, s. 3/I.
- 12 HE 141/2012 vp, s. 5–9, PeVL 26/2014 vp, s. 2–3, LaVM 8/2013 vp, s. 3–4
- 13 PeVL 20/2018 vp, s. 2–3, PeVL 56/2016 vp, s. 8, PeVL 37/2016 vp, s. 3 ja PeVL 26/2014 vp, s. 2–3/II sekä niissä viitatut lausunnot
- 14 Ks. LaVM 6/2015 vp, s. 3, PeVL 6/2014 vp, s. 4
- 15 LaVM 6/2018 vp, s. 6
- 16 LaVM 21/2018 vp, s. 10–11
- 17 LaVM 29/2014 vp, s. 2–3
- 18 HE 115/2016 vp – LaVM 12/2016 vp, HE 94/2009 vp – PeVL 7/2010 vp – LaVM 9/2010 vp
- 19 HE 100/2017 vp – PeVL 48/2017 vp, s. 10, LaVL 17/2019 vp, s. 12-13
- 20 laki rikosuhrimaksusta (669/2015)
- 21 HE 80/2000 vp, s. 15, LaVM 4/2016 vp, s. 7; ks. myös KKO 2017:56.
- 22 KKO 2019:40
- 23 PeVL 59/2018 vp, s. 35, PuVM 5/2018 vp, s. 7–8