Finlex

Lainkirjoittajan opas

Kansallisten säädösten valmistelua koskevat ohjeet

Voit linkittää suoraan otsikkoon kopioimalla osoitteen selaimen osoitepalkista.

Sivun alkuun

13.2 Lain ja asetuksen ala

13.2.1 Lain ala

perustuslain 3 §
Valtiollisten tehtävien jako ja parlamentarismi

Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta.

Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta.

Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.

perustuslain 80 §
Asetuksen antaminen ja lainsäädäntövallan siirtäminen

Tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia tässä perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Jos asetuksen antajasta ei ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto.

Myös muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu.

Yleiset säännökset asetusten ja muiden oikeussääntöjen julkaisemisesta ja voimaantulosta annetaan lailla.

Lakiviittaukset

Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan lailla on säädettävä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat lain alaan.

Perustuslaissa on noin 70 lakiviittausta, joiden mukaan niissä mainituista asioista on säädettävä lailla. 1 Esimerkkeinä voidaan mainita perustuslain 81 §:n 1 momentti, jonka mukaan valtion verosta säädetään lailla, sekä 119 §:n 2 momentti, jonka mukaan valtion alue- ja paikallishallinnon perusteista säädetään lailla. Sääntelyvarausten ja lakiviittausten merkitystä käsitellään tarkemmin jaksossa 4.1.11.

Lainsäädäntövaltaa ei voida lakiviittausten kattamissa asioissa siirtää asetuksen antajalle (delegointikielto). Perustuslain mukaan lain alaan kuuluvista asioista täytyy olla ainakin perussäännökset lain tasolla. Lakiin voidaan kylläkin ottaa asetuksenantovaltuus, jonka nojalla asetuksella voidaan antaa asiasta tarkempia säännöksiä.

Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteet

Myös yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on perustuslain 80 §:n mukaan säädettävä lailla, eikä eduskunta voi niiltäkään osin siirtää lainsäädäntövaltaansa. Lailla on myös säädettävä perusoikeuksiin kohdistuvista rajoituksista sekä kaikista perusoikeuksien toteutumisen ja käytön kannalta keskeisistä asioista. Näitäkin asioita koskeviin lakeihin voidaan ottaa asetuksenantovaltuuksia, jos asioihin liittyy sääntelyä, joka perustuslain mukaan voidaan antaa asetuksen tasolla.

Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on kyse esimerkiksi silloin, kun säädetään oikeudesta tietyn suuruiseen korvaukseen. Esimerkiksi säädettäessä korvauksesta ryhmätunnistukseen osallistuvalle sivulliselle on lain tasolla säädettävä seuraavasti:

Ryhmätunnistukseen osallistuneella sivullisella on oikeus saada siitä kohtuullinen korvaus. Korvauksen määrästä säädetään sisäministeriön asetuksella.

Riittävää ei siis ole säätää asetuksenantovaltuutta, joka sisältäisi korvausoikeudesta säätämisen asetuksella: Ryhmätunnistukseen osallistuneen sivullisen oikeudesta saada korvaus säädetään sisäministeriön asetuksella. Riittävää ei myöskään ole säätää asetuksenantovaltuutta, jossa korvauksen määrästä ei säädettäisi mitään lain tasolla: Ryhmätunnistukseen osallistuneella sivullisella on oikeus saada siitä korvaus. Korvauksen määrästä säädetään sisäministeriön asetuksella.

Esimerkkejä lain alaan kuuluvista säännöksistä 

Seuraavassa on joitain esimerkkejä siitä, millaista sääntelyä on annettava lain tasolla. On syytä huomata, että kyseessä ei ole kattava listaus lain alaan kuuluvista säännöksistä.

Oikeus tiettyyn tukeen

6 a §
Tuki

Tässä laissa tarkoitettujen lajien elinympäristöjen sekä luontotyyppien ja luonnon- tai kulttuurimaiseman ennallistamista, kunnostusta ja hoitoa edistäviin toimenpiteisiin voidaan myöntää harkinnanvaraista tukea valtion talousarviossa vahvistetun enimmäismäärän rajoissa. Tuki koostuu tavaroista ja palveluista.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi myöntää tukea hakemuksesta tai maanomistajan kirjallisella suostumuksella. Jos tuki edistää tuen saajan taloudellista toimintaa, se voidaan myöntää ainoastaan hakemuksen perusteella.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tuen sisällöstä.

 

6 g §
Tuen myöntämisen perusteet

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuki kokonaisuutena arvioiden edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua koskevien tavoitteiden saavuttamista eikä samaan toimenpiteeseen ole myönnetty muuta julkista rahoitusta.

Tuki voi kattaa kustannukset osaksi tai kokonaan. Myönnettävän tuen laskentaperusteena on tavaran tai palvelun arvonlisäverollinen myyntihinta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tuen myöntämisen edellytyksistä ja tuen määrästä sekä tuen määräytymisen perusteista.

Luonnonsuojelulaki (1096/1996)

Lain tasolla siis on siis säädetty mm. oikeudesta tukeen ja tuen myöntämisen edellytyksistä. Lain nojalla on annettu VNa perinnebiotooppien kunnostukseen ja hoitoon vuosina 2020–2025 myönnettävästä tuesta (953/2020). Ks. esimerkkinä asetuksen alaan kuuluvista säännöksistä mainitun asetuksen 6 ja 7 § jaksosta 13.2.2.

Viranomaisen ilmoitusvelvollisuus

22 §
Eläinterveysviranomaisen ilmoitusvelvollisuus

Jos kunnaneläinlääkäri epäilee tai toteaa eläimellä olevan luetteloitu tauti, uusi tauti tai muu ilmoitettava eläintauti taikka jos hän vastaanottaa 19 tai 20 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen, hänen on ilmoitettava asiasta aluehallintovirastolle. Lisäksi kunnaneläinlääkärin on kuukausittain toimitettava aluehallintovirastolle yhteenveto kaikista virka-alueellaan todetuista luetteloiduista taudeista, uusista taudeista ja muista ilmoitettavista eläintaudeista. Yhteenvetoon ei kuitenkaan tarvitse merkitä tietoja, jotka on talletettu Ruokaviraston käytössä olevaan tietojärjestelmään.

Aluehallintoviraston on saatettava vastaanottamansa 1 momentissa sekä 19 ja 20 §:ssä tarkoitetut ilmoitukset Ruokaviraston tietoon, ellei eläintautia ole todettu Ruokavirastossa tutkitusta näytteestä. Lisäksi aluehallintoviraston on toimitettava Ruokavirastoon kuukausittain kooste 1 momentissa tarkoitetuista yhteenvedoista. Ruokaviraston on ilmoitettava luetteloitujen tautien, uusien tautien sekä muiden torjuttavien ja valvottavien eläintautien esiintymisestä maa- ja metsätalousministeriölle.

Kunnaneläinlääkärin ja aluehallintoviraston on ilmoitettava asianomaiselle kunnan tartuntataudeista vastaavalle lääkärille sellaisista eläintaudeista, joista voi aiheutua vaaraa ihmisten terveydelle.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tässä pykälässä tarkoitettujen ilmoitusten ja yhteenvetojen sisällöstä, niiden tekemiseen sovellettavasta määräajasta sekä niiden tekemisessä noudatettavasta menettelystä.

Eläintautilaki (76/2021)

Pykälän 4 momentissa on asetuksenantovaltuus. Ks. esimerkkinä asetuksen alaan kuuluvista säännöksistä sen nojalla annetut muista torjuttavista, valvottavista ja muista ilmoitettavista eläintaudeista, eläintautien ilmoittamisesta sekä mikrobikantojen toimittamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 17 § jaksosta 13.2.2. Huomaa kuitenkin, että valtuuden nojalla on annettu myös muita mainitun asetuksen säännöksiä.

Periaatteet kustannusten jakautumisesta valtion ja kuntien välillä

 

8 §
Monialaisesta yhteispalvelusta aiheutuvien kustannusten jakautuminen

Työ- ja elinkeinotoimisto, kunnat ja Kansaneläkelaitos vastaavat monialaiseen yhteispalveluun osallistuvan henkilöstönsä palkkaus- ja muista henkilöstökustannuksista.

Monialaisen yhteispalvelun yhteisen toimipisteen toimitila-, laite- ja tietoliikennekustannukset sekä muut monialaisesta yhteispalvelusta ja sen kehittämisestä aiheutuvat kustannukset jaetaan työ- ja elinkeinotoimiston ja sen toimialueeseen kuuluvien kuntien kesken monialaiseen yhteispalveluun yhteisissä toimipisteissä osallistuvan henkilöstön määrän mukaisessa suhteessa. Kansaneläkelaitos osallistuu kustannuksiin työ- ja elinkeinotoimiston ja sen toimialueeseen kuuluvien kuntien kanssa tekemässään sopimuksessa sovitulla tavalla.

Laki työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta (1369/2014)

Tässä tapauksessa saattaisi olla mahdollista antaa asetuksella tarkempia säännöksiä pykälässä säädetyistä seikoista. Tällaisia asetuksenantovaltuuksia ei laissa kuitenkaan ole säädetty. Itse kustannusten jakautumisen periaatteista tulee kuitenkin olla säännökset lain tasolla.

Tarkastustoiminta

49 §
Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman tarkastajan toimivalta

Edellä 47 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen asianmukaista tekemistä varten hallintoviranomaisella, tarkastusviranomaisella ja niiden valtuuttamalla 48 §:ssä tarkoitetulla viranomaisella ja tilintarkastajalla on oikeus päästä tuen käytön kannalta merkityksellisiin rakennuksiin, toimitiloihin ja paikkoihin. Tarkastusta ei kuitenkaan saa suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa.

Tarkastusta tekevällä on oikeus tarkastaa kaikki tarkastuksen kannalta tarpeelliset tiedot, selvitykset, asiakirjat, tietojärjestelmät, tallenteet, muu aineisto ja olosuhteet. Tarkastajalla on oikeus ottaa edellä tarkoitettu aineisto haltuunsa, jos tarkastuksen asianmukainen tekeminen sitä edellyttää. Haltuun otetut asiakirjat ja muu aineisto tulee viipymättä palauttaa, kun tarkastaminen ei enää edellytä niiden hallussapitoa.

Tarkastusta tekevällä on oikeus saada poliisi-, tulli-, vero- ja ulosottoviranomaisilta virka-apua tarkastuksen tekemisessä.

Tarkastukseen sovelletaan lisäksi, mitä hallintolain 39 §:ssä säädetään.

Laki alueiden kehittämisen ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hankkeiden rahoittamisesta (757/2021)

Myös tässä tapauksessa saattaisi olla mahdollista antaa asetuksella tarkempia säännöksiä pykälässä säädetyistä seikoista. Tällaisia asetuksenantovaltuuksia ei laissa kuitenkaan ole säädetty. Itse tarkastuksesta tulee kuitenkin olla perussäännökset lain tasolla.

Muutoksenhaku

75 §
Muutoksenhaku valtion ja kunnan viranomaisen päätökseen

Valtion viranomaisen päätökseen, lukuun ottamatta 11, 20, 52, 55–63 ja 65–67 §:ssä tarkoitettuja päätöksiä, saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa. Edellä 42 §:ssä tarkoitettuun kirjalliseen lihantarkastuspäätökseen saa vaatia oikaisua 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista Ruokavirastolta.

Kunnan toimielimen päätökseen, lukuun ottamatta 9, 11, 55–61, 66 ja 67 §:ssä tarkoitettuja päätöksiä, ja kunnan viranhaltijan muuhun kuin 64 §:ssä tarkoitettuun päätökseen saa vaatia oikaisua kunnan tämän lain mukaisia tehtäviä hoitavalta toimielimeltä. Oikaisuvaatimukseen sovelletaan, mitä hallintolain 7 a luvussa säädetään oikaisuvaatimuksesta.

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). Kunnan viranhaltijan 64 §:ssä tarkoitettuun päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Muutoksenhakuun, joka koskee kunnallista valvontasuunnitelmaa, sovelletaan kuitenkin, mitä kuntalaissa (410/2015) säädetään.

Muutoksenhaussa Tullin tämän lain nojalla tekemään päätökseen sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään.

Elintarvikelaki (297/2021)

13.2.2 Asetuksen ala

Kuten edellä on todettu, asetuksen antaminen on mahdollista perustuslaissa säädetyn valtuuden nojalla.

Nykyisessä perustuslaissa on neljä ”suoraa” asetuksenantovaltuussäännöstä. Niiden nojalla annettavien asetusten johtolauseessa ei viitata perustuslaissa olevaan valtuutussäännökseen.

  • Lailla tai valtioneuvoston antamalla asetuksella säädetään perustuslain 68 §:n 3 momentin mukaan ministeriöiden toimialasta ja asioiden jaosta niiden kesken sekä valtioneuvoston muusta järjestysmuodosta.
  • Perustuslain 93 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvosto vastaa EU:ssa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä.
  • Perustuslain 95 §:n 1 momentin mukaan valtiosopimuksen ja muun kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan lailla, mutta muilta osin kansainväliset velvoitteet saatetaan voimaan asetuksella.
  • Valtioneuvoston asetuksella voidaan valtionhallinnon yksiköistä perustuslain 119 §:n 2 momentin nojalla momentista ilmenevin edellytyksin säätää asetuksella.

Lisäksi asetuksia voidaan perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan antaa muussa laissa (kuin perustuslaissa) olevan asetuksenantovaltuuden nojalla.

Lain ala määrittää ja rajoittaa asetuksen alaa eli sitä, mistä asioista voidaan säätää asetuksella. Asetuksen antaminen edellyttää, että tarvittavat perussäännökset ovat laissa sekä että laissa on asianmukainen valtuutussäännös. Perustuslain mukaan lain alaan kuuluvista asioista voidaan asetuksella antaa ainoastaan tarkempia säännöksiä. Asetuksella voidaan antaa säännöksiä myös muista asioista, jos asetuksenannolle on perustuslaissa tai muussa laissa säädetty valtuutus.

Valtuutussäännöksen tulee täyttää perustuslain 80 §:ssä säädetyt vaatimukset. Asetusta ei voida antaa sellaisen ennen perustuslain säätämistä annetun valtuutuksen nojalla, joka ei täytä nykyisen perustuslain vaatimuksia. Vanhaa asetusta ei liioin voida muuttaa, jos valtuutus ei täytä nykyisen perustuslain vaatimuksia.

Asetuksella ei voida siirtää asetuksenantovaltaa toiselle asetuksenantajalle ilman laissa säädettyä valtuutusta (subdelegointikielto). Täysin samasta asiasta ei myöskään saa säätää laissa rinnakkaisia asetuksenantovaltuuksia, esimerkiksi valtioneuvostolle ja ministeriölle.

Asetuksella ei voida poiketa lain säännöksistä tai antaa ”täydentäviä” säännöksiä, jotka asiallisesti merkitsisivät lain sisällön muuttamista. 2 Lakiin sisältyvän euromäärän muuttamista asetuksella on arvioitu lausunnossa PeVL 62/2002 vp.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt lain ja asetuksen välisten hierarkkisten suhteiden näkökulmasta lähtökohtaisesti ongelmallisena mahdollisuutta valtuuksien nojalla poiketa valtioneuvoston asetuksella lain säännöksistä. Lausunnossaan PeVL 14/2006 vp 3 perustuslakivaliokunta katsoi, että ehdotetun lain valtuussäännöksissä kuitenkin oli sellaisia asetuksenantovallan käyttämistä rajaavia ja ohjaavia mainintoja poikkeussäännösten antamisen tarkoituksesta, joita perustuslakivaliokunnan käytännössä oli tällaisen valtuussääntelyn yhteydessä pidetty välttämättöminä 4. Lisäksi valtuuksiin sisältyi asetuksella annettavan sääntelyn soveltamista rajaava säännös, jonka mukaan valintaperusteista poikkeaminen ei saanut olennaisesti haitata lain mukaisesti etusijalle asetettavien hakijoiden asunnonsaantia. Valtuudet eivät vaikuttaneet lakiehdotusten käsittelyjärjestykseen. Asukasvalinnassa noudatettavien pää- ja poikkeussääntöjen perusteet oli valiokunnan mielestä kuitenkin asianmukaisempaa sisällyttää ehdotettua selvemmin itse lakiin siten, että asetuksenantovaltuudet oli mahdollista muotoilla tavanomaiseen tapaan tarkoittamaan lakia tarkempien eikä niistä poikkeavien säännösten antamista. Lakiehdotusten tällaista selventämistä puolsi sekin, että sääntely kohdistui myös perustuslain 121 §:n itsehallintosäännöksin suojattuihin kuntiin. 5

Käsitellessään hallituksen esitystä laiksi ympäristönsuojelulain 18 ja 103 §:n muuttamisesta 6 perustuslakivaliokunta arvioi hajajätevesiasetuksen sisältämää sääntelyä. Se piti ilmeisenä, että asetuksessa oli sellaista yksilön velvollisuuksien kannalta olennaista normiainesta, joka perustuslain 80 §:n vuoksi kuuluisi lain tasolle. Mainitussa pykälässä edellytetään, että kaikki yksilön oikeusasemaan vaikuttavat keskeiset säännökset annetaan lailla. Asetuksen antaja voidaan kuitenkin lailla valtuuttaa antamaan tarkempia säännöksiä yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvistä vähäisistä yksityiskohdista 7. Tuolloin voimassa olleeseen niin sanottuun hajajätevesiasetukseen 8 ei valiokunnan näkemyksen mukaan selvästikään sisältynyt yksinomaan tämän kaltaista sääntelyä. Esimerkinomaisesti valiokunta mainitsi tässä vain asetuksen 4 §:n, jossa säädettiin jätevesien yleisistä käsittelyvaatimuksista tarkat prosenttirajat mainiten. Tällainen yksilön olennaisia velvollisuuksia koskeva sääntely ─ samoin kuin siihen kohdistuvat poikkeukset ─ kuului valiokunnan mielestä asiasisältönsä puolesta lakiin. Muodolliselta kannalta valiokunnan näkemyksen mukaan oli lisäksi epävarmaa, olivatko ympäristönsuojelulain 11 ja 18 §:ään sisältyvät suhteellisen yleisesti muotoillut valtuussäännökset alun alkaenkaan edes riittäneet tällaisten rajojen ottamiseen asetukseen. 9 Valiokunta pitikin välttämättömänä, että vielä arvioitiin, miltä osin hajavesiasetus sisälsi sellaista normiainesta, joka perustuslain 80 § huomioon ottaen olisi kuulunut lain tasolle, sekä edellytti, että asiaintila saatetaan perustuslain mukaiselle kannalle. Tämän johdosta ympäristönsuojelulakiin lisättiin eduskuntakäsittelyn aikana uusi luku, johon asetuksesta nostettiin lain tasolle jätevesien yleisten käsittelyvaatimusten määräytymisen perusteet 10.

Käsitellessään myöhemmin ehdotusta kokonaan uudeksi ympäristönsuojelulaiksi 11, jonka yhteen lukuun sisältyi samansisältöinen sääntely kuin vuonna 2011 hyväksytyssä muutoslaissa, perustuslakivaliokunta arvioi keskeisimpien ja avoimimpien asetuksenantovaltuuksien sisältyvän asianomaiseen lukuun, ja muualla lakiehdotuksessa olevan vastaavankaltaisia asetuksenantovaltuuksia. Käytännössä merkittävä osa velvoitteista tulisi perustumaan asetuksentasoiseen sääntelyyn ilman, että velvoitteet olisivat ennakoitavissa ympäristönsuojelulain perusteella. Tämä oli valiokunnan mielestä ympäristösääntelyn yhteydessä sinänsä ymmärrettävää, ja siltä osin kuin kysymys oli esimerkiksi Eurooan unioinin yksityiskohtaisen ympäristölainsäädännön täytäntöönpanemiseksi tarkoitetusta sääntelystä, voitiin normaalia väljempää delegointisääntelyä pitää perusteltuna. Tällaista sääntelytapaa voitiin valiokunnan mukaan puoltaa myös silloin, kun kysymys on laissa mainitulla tietyllä alalla toimivista elinkeinonharjoittajista ja heihin kohdistuvista yksityiskohtaisista velvoitteista. Koska asetuksentasoiseen sääntelyyn ei kuitenkaan saa sisältyä normiainesta, jossa on kysymys yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista, omaksuttu sääntelytapa voi valiokunnan mukaan aiheuttaa edellä mainittuun hajajätevesiasetusta koskeneeseen tilanteeseen rinnastuvia sääntelytason valintaan liittyviä ongelmia. Tällaisten tilanteiden todennäköisyyttä on vaikea ennalta arvioida. Käytännön tasolla kysymys on pitkälti siitä, minkä sisältöisiä asetuksia valtuuksien nojalla on tarkoitus antaa. Valiokunta katsoi, että valtioneuvoston oli sen vuoksi jatkossa kussakin tapauksessa ympäristönsuojelulain valtuuksien nojalla asetuksia antaessaan syytä tarkoin selvittää, voidaanko asioista säätää perustuslain vaatimukset täyttävällä tavalla asetuksessa vai edellyttääkö asiasta säätäminen uusia lain tasoisia perussäännöksiä, joita voidaan tarvittaessa täydentää valtuutuksella antaa tarkempia säännöksiä asetuksella. 12

Perustuslakivaliokunta on toistuvasti lausunnoissaan todennut, että perustuslain 80 §:n 1 momentti rajoittaa suoraan valtuussäännösten tulkintaa ja valtuuksien nojalla annettavien säännösten sisältöä 13. Asetuksella ei siten voida antaa yleisiä oikeussääntöjä asioista, joista tulee säätää lain tasolla. Asetuksenannossa on aina otettava huomioon laissa säädetyn valtuuden lisäksi myös perustuslain 80 §:n 1 momentissa säädetyt vaatimukset, jotka voivat käytännössä rajoittaa valtuutussäännöksen tulkintaa.

Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteisiin liittyvistä asetuksenantovaltuuksista ks. myös edellä jaksossa 13.2.1. Lain ala asiasta todettu.

Esimerkkejä asetuksen alaan kuuluvista säännöksistä

Seuraavassa on joitain esimerkkejä siitä, millaista sääntelyä voidaan antaa asetuksen tasolla. On syytä huomata, että kyseessä ei ole kattava listaus asetuksen alaan kuuluvista säännöksistä.

Asetuksella voidaan esimerkiksi antaa tarkemmat säännökset tuen myöntämisen edellytyksistä, tuen määrästä sekä määräytymisperusteesta. Nämä säännökset annettu jaksossa 13.2.1 esimerkkinä esitetyn luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla:

6 §
Tuen myöntämisen edellytykset ja rajoitukset

Tuen myöntäminen perustuu kokonaisharkintaan ja arvioon kunnostus- ja hoitosuunnitelmassa esitettyjen toimien tuottamasta odotetusta perinnebiotoopin ekologisen tilan paranemisesta. Lisäksi edellytyksenä on, että perinnebiotoopin luontoarvot on riittävällä tavalla selvitetty ja että maanomistaja on antanut toimenpiteisiin kirjallisen suostumuksen.

Tukea ei myönnetä, jos alueella ei ole osoitettu olevan perinnebiotoopille luonteenomaisia arvokkaita piirteitä tai alue ei ole sellaiseksi kunnostettavissa. Tukea ei myöskään myönnetä samoihin toimenpiteisiin, jotka on osoitettu alueella voimassa olevassa ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (235/2015) mukaisessa ympäristösopimuksessa maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoidosta taikka jos toimenpiteeseen on myönnetty ei-tuotannollisia investointeja koskevasta korvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (238/2015) mukaista korvausta tai jotain muuta EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaista tukea alueen kunnostukseen tai hoitoon taikka jotain muuta samoihin toimenpiteisiin kohdistuvaa tukea.

Jos tukeen sovelletaan EU:n maatalouden ryhmäpoikkeusasetusta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei saa myöntää tukea sellaiselle vaikeuksissa olevalle yritykselle, jota tarkoitetaan asetuksen 2 artiklan 14 kohdassa. Jos tukeen sovelletaan yleistä ryhmäpoikkeusasetusta, tukea ei saa myöntää asetuksen 2 artiklan 18 kohdassa tarkoitetulla yritykselle.

Tukea ei saa myöntää eikä myönnettyä tukea maksaa, jos tuen hakija ei ole noudattanut eräiden valtion tukea koskevien Euroopan yhteisöjen säännösten soveltamisesta annetun lain (300/2001) 1 §:ssä tarkoitettua tuen takaisinperintäpäätöstä.

 

7 §
Tuen laskentaperuste ja määrä

Kunnostus- ja hoitotoimien arvo määrittyy siihen liittyvien tavaroiden ja palveluiden arvonlisäverollisesta myyntihinnasta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

Myönteisen tukipäätöksen on sisällettävä tuen euromääräinen enimmäismäärä. Sovellettaessa maatalouden ryhmäpoikkeusasetusta tuen laskemisessa käytettävät luvut on ilmaistava siten kuin asetuksen 7 artiklan 1-4 ja 6 kohdassa säädetään. Jos tukeen sovelletaan yleistä ryhmäpoikkeusasetusta, tuen enimmäismäärä määräytyy asetuksen 25 tai 36 artiklan mukaisesti.

Valtioneuvoston asetus perinnebiotooppien kunnostukseen ja hoitoon vuosina 2020-2025 myönnettävästä tuesta (953/2020)

Tarkemmat säännökset ilmoitusvelvollisuuden määräajoista. Nämä säännökset on annettu jaksossa 13.2.1 esimerkkinä esitetyn eläintautilain 22§:n nojalla:

17 §
Eläinterveysviranomaisten ilmoitukset valvottavista eläintaudeista

Kunnaneläinlääkärin on tehtävä valvottavaa eläintautia koskeva eläintautilain 22 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus aluehallintovirastolle viimeistään seuraavana arkipäivänä.

Aluehallintoviraston on tehtävä valvottavaa eläintautia koskeva eläintautilain 22 §:n 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus Ruokavirastolle viimeistään seuraavana arkipäivänä.

MMM:n asetus muista torjuttavista, valvottavista ja muista ilmoitettavista eläintaudeista, eläintautien ilmoittamisesta sekä mikrobikantojen toimittamisesta (325/2021)

Alaviitteet:

Seuraava jakso:

Sisällysluettelo Sulje