Finlex

Lainkirjoittajan opas

Kansallisten säädösten valmistelua koskevat ohjeet

Voit linkittää suoraan otsikkoon kopioimalla osoitteen selaimen osoitepalkista.

14.4 Liitteet

14.4.1 Liitteessä säätäminen

Säädöksiin voidaan eräissä poikkeuksellisissa tapauksissa ottaa liitteitä. Liite tulee kysymykseen lähinnä vain, jos esitystapaan liittyvät syyt sitä puoltavat. Liitettä voidaan harkita käytettäväksi esimerkiksi, jos säädökseen on otettava kaavio tai kuva taikka jokin hyvin pitkä luettelo, joka ei luontevasti sovellu osaksi pykälätekstiä. Varsinkin teknisluonteisissa asetuksissa saattaa olla tällaisia pitkiä luetteloita.

Valtiosopimusten voimaansaattamista koskevien asetusten perään julkaistaan säädöskokoelman sopimussarjassa pääsäännön mukaan kyseisen valtiosopimuksen teksti ja näin ollen kyseessä ei ole tässä tarkoitettu asetuksen liite.

14.4.2 Liitteen kytkeminen pykälätekstiin

Liite on kytkettävä osaksi säädöstä itse pykälätekstissä siten, että täsmällisyyden ja selkeyden vaatimukset täyttyvät. Aineellinen perussäännös – säännös, jolla kielletään, käsketään tai sallitaan, – on aina otettava itse pykälätekstiin esimerkiksi seuraavasti:

Liitteessä mainittua työvälinettä ei saa käyttää työssä, ennen kuin se on 1 momentin mukaisesti tarkastettu.

Öljypäästömaksu määrätään päästön määrän ja aluksen bruttovetoisuuden perusteella liitteenä olevan maksutaulukon mukaisesti.

14.4.3 Säädöshierarkia

Liitteessä säätämällä ei voida poiketa säänneltävää asiaa koskevasta säädöstasosta. Näin esimerkiksi lain liitteeksi ei tule ottaa asioita, joista voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella tai ministeriön asetuksella.

14.4.4 Liitteen rakenne ja liitteen muuttaminen

Liitettä laadittaessa on arvioitava, onko liitteessä sellaista asiaa, johon kohdistuva sääntely on altista muutoksille. Jotta liitettä voitaisiin myöhemmin muuttaa – muuttamatta sitä kokonaan –, liite on rakennettava lakitekstin tavoin muutoskelpoisista osista. Esimerkiksi laajan luettelon tai luettelonomaisesti esitettyjä säännöksiä sisältävän liitteen osat on numeroitava, jotta muutettaessa osa se voidaan yksilöidä esimerkiksi liitteen A kohdaksi 5. (Pykälissä oleviin kohtiin viitattaessa kirjoitetaan aina 5 kohta, ei ”kohta 5”.) Voidaan viitata myös liitteessä A olevaan 5 kohtaan tai liitteessä IV olevaan B jaksoon, mutta ei ”liitteen A 5 kohtaan” tai ”liitteen IV B jaksoon”.

Jos säädöksessä on useampi kuin yksi liite, liitteet voidaan numeroida roomalaisin tai arabialaisin numeroin tai merkitä aakkosin.

Esimerkiksi jätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen (179/2012) liitteitä 1 ja 2 ei voida muuttaa muuten kuin kokonaan. Asetuksen liitteessä 4 on johdannon ja sisällysluettelon lisäksi jätteen syntytavan tai -paikan mukaan numerokoodein ryhmitellyt luettelot jätteistä. Viimeksi mainittu liite on periaatteessa ajateltavissa muutettavaksi osittainkin, mutta muutettavien kohtien riittävä yksilöiminen, jos myös johdantoa tai sisällysluetteloa täytyy muuttaa, lienee työlästä, ja virheiden vaara on suuri.

Jätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen liitteet 3 ja 5 puolestaan ovat esimerkkejä liitteistä, jotka voidaan ajatella muutettaviksi myös osaksi siten, että muutetaan esimerkiksi liitteen 3 kohta 2 (kokonaisuudessaan).

Seuraava jakso:

Sisällysluettelo Sulje