Lainkirjoittajan opas

Perussopimuksiin ei yleensä viitata lakitekstissä, mutta jos niihin on viitattava, niiden virallinen nimi kirjoitetaan kansallisessa säädöstekstissä kokonaisuudessaan kuten hallituksen esityksen perusteluissa, kun sopimus mainitaan ensimmäisen kerran. Kansallisessa säädöstekstissä ei saa käyttää lyhenteitä, mutta hallituksen esityksen perusteluissa voidaan ottaa käyttöön lyhytnimi ”EU-sopimus” tai ”EUT-sopimus”, jolloin viittaustapa on seuraava (ks. myös jakso 6.2 1):

Euroopan unionista tehty sopimus, jäljempänä EU-sopimus

Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus, jäljempänä EUT-sopimus

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artikla, jäljempänä SEU 6 artikla

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 7 artikla, jäljempänä  SEUT 7 artikla

Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehty sopimus, jäljempänä liittymissopimus

Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehtyyn sopimukseen liittyvän asiakirjan, jäljempänä liittymisasiakirja, 24 artiklan mukaan…

 4

Säädöksen nimike

EU-säädöksen nimikkeestä käy asiasisällön lisäksi ilmi säädöksen antanut toimielin, säädöstyyppi ja päivä, jona säädös on annettu. Nimikkeeseen kuuluu yleensä myös säädöksen tunnus, joka muodostuu säädöksen juoksevasta numerosta, vuosiluvusta ja säädöksen oikeusperustana olevan perussopimuksen tai sen osan tunnuksesta. Säädökselle on välillä sen nimikkeessä annettu lyhytnimike eli kutsumanimike.

Viittaaminen säädöksen nimikkeeseen

Kansallisessa säädöksessä käytetään EU-säädöksestäkin muotoa ”siitä ja siitä” annettu säädös siihen viitattaessa. Antamispäivää ei mainita. Säädöksen tunnus numeroineen kirjoitetaan näkyviin riippumatta siitä, minkälaisesta säädöksestä on kyse ja vaikka tunnus ei sisältyisi itse nimikkeeseen. Lisäksi tunnus numeroineen mainitaan joka kerran säädöstekstissä säädökseen viitattaessa, jollei säädöksestä se ensimmäisen kerran säädöstekstissä mainittaessa oteta käyttöön lyhytnimikettä. Jos säädökselle on sen nimikkeessä annettu lyhytnimike, se mainitaan viittauksen lopussa.

Viitattaessa kansallisessa säädösvalmistelussa yleisesti sellaiseen lainsäädäntöön, joka voimaan tullessaan on ollut yhteisön lainsäädäntöä, ilmaisua ”Euroopan unioni” käytetään ”Euroopan yhteisön” asemesta, ellei ole erityistä syytä poiketa tästä. Syy poiketa on esimerkiksi viitattaessa nimeltä säädökseen, jossa edelleen esiintyy sana ”yhteisö”. 5

Kutsumanimike eli lyhytnimike

Myös EU-säädöksestä voidaan käyttää kutsumanimikettä eli lyhytnimikettä. Se on suositeltavaakin, jos säädöksen nimike on pitkä ja säädökseen viitataan useita kertoja. Edellytyksenä on, että nimike kirjoitetaan edellä esitetyllä tavalla, kun se mainitaan ensimmäisen kerran, ja samalla mainitaan, mitä lyhytnimikettä jäljempänä säädöksessä tullaan käyttämään. Jos EU-säädöksen nimikkeessä kuitenkin on annettu säädökselle lyhytnimike, jota jäljempänä säädöksessä käytetään, lyhytnimikettä ei toisteta vaan se kursivoidaan nimikkeessä.

Kielto viitata pelkkään tunnukseen

Säädöstekstissä ei saa viitata EU-säädökseen pelkästään sen tunnuksella. Vain esimerkiksi taulukoissa saattaa pelkkään tunnukseen, säädöstyyppiin ja säädöksen antajaan viittaaminen olla riittävää.

Artiklan rakenne ja artikloihin viittaaminen

EU-säädösten artiklat jakautuvat kohtiin ja alakohtiin, ja niissä voi olla luetelmakohtia. Artiklassa voi olla myös johdantolause tai johdantokappale. Artikloihin viitataan seuraavasti:

2 artikla,

2-4 artikla,

2, 4 ja 6 artikla.

Kohtien ja alakohtien järjestys voi olla numeroin merkitty ja alakohtien järjestys myös kirjaimin merkitty. Jos kohtaa tai alakohtaa ei ole näin merkitty, siihen viitataan kirjaimin ilmaistuna järjestyslukuna. Seuraavassa on esimerkkejä viittauksesta kohtaan ja alakohtaan:

7 artiklan 2 kohta,
7 artiklan 2 ja 3 kohta,
7 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta,

7 artiklan neljäs kohta,

7 artiklan 5 kohdan a alakohta,
7 artiklan 6 kohdan a alakohdan i alakohta.

Luetelmakohta on luetelmaviivalla (niin sanotulla ranskalaisella viivalla) alkava artiklan osa. Siihen viitataan kirjaimin ilmaistuna järjestyslukuna seuraavasti:

7 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta.

Toisin kuin EU-säädöksissä suomalaisissa säädösteksteissä ei koskaan viitata virkkeeseen artiklan osana.

EU-säädösten ja niiden osien nimiä tarkastellaan myös liitteessä 3.