Lainkirjoittajan opas

Suomen perustuslaki (731/1999) tuli voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2000. Sillä kumottiin aiemmin voimassa olleet neljä perustuslakia: Suomen Hallitusmuoto (vuodelta 1919), valtiopäiväjärjestys (vuodelta 1928), valtakunnanoikeudesta annettu laki (273/1922) sekä niin sanottu ministerivastuulaki (eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin sekä eduskunnan oikeusasiamiehen virkatointen lainmukaisuutta annettu laki, 274/1922). Uudistuksella yhtenäistettiin ja ajanmukaistettiin perustuslakitasoinen sääntely Suomessa.

Perustuslakia on sittemmin muutettu Suomen perustuslain 35 ja 90 §:n muuttamisesta annetulla lailla (596/2007), Suomen perustuslain 9 ja 38 §:n muuttamisesta annetulla lailla (802/2007), Suomen perustuslain muuttamisesta annetulla lailla (1112/2011) sekä Suomen perustuslain 10 §:n muuttamisesta annetulla lailla (817/2018).

Suomen valtiosääntö on vahvistettu perustuslaissa. Siinä säädetään valtion rakenteiden ja yksilön oikeusaseman perusteista.

Perustuslaki sisältää säännöksiä valtiojärjestyksen perusteista, yksilön perusoikeuksista, ylimpien valtioelinten asettamisesta ja valinnasta sekä niiden tehtävistä, toiminnasta ja toimivallasta, poliittisen ja oikeudellisen vastuun toteuttamisesta, lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja tuomiovallan jaosta, oikeussääntöjen asettamisesta ja niiden keskinäisistä suhteista, valtiontaloudesta, ulkopoliittisesta päätöksenteosta, hallinnon järjestämisestä ja maanpuolustuksesta.

Perustuslain tarkoituksena on muodostaa vakaa valtiosääntöinen perusta poliittisen järjestelmän toiminnalle ja kehys muulle oikeusjärjestykselle. Perustuslain tällaisen luonteen vuoksi se on muihin lakeihin verrattuna pysyvämpi. Sen muuttaminen on perustuslaissa itsessään säädetty tavallisen lain muuttamista vaikeammaksi.

Perustuslailla asetetaan niin sisällölliset kuin sääntelytasoa koskevat puitteet muulle lainsäädännölle. Esimerkiksi perustuslain moniin säännöksiin sisältyvillä lakiviittauksilla asioita on pidätetty lain alaan eli lailla säänneltäviksi. Lisäksi lakiviittaus voi sisältää lainsäätäjän toimivallan rajoituksen taikka lainsäätäjälle osoitetun valtuutuksen tai toimeksiannon antaa säännöksiä jostakin asiasta. 1

Lainvalmistelun lähtökohtana on, että lakiehdotukset valmistellaan perustuslain mukaisiksi.

Perustuslain 1 luku sisältää säännökset Suomen valtiojärjestyksen perusteista ja valtiosäännön kaikkein keskeisimmistä perusperiaatteista.

Perustuslaissa on vahvistettu tasavalta Suomen valtiomuodoksi ja ilmaistu Suomen valtion olevan täysivaltainen niin alueensa rajojen sisäpuolella kuin ulkoisissa suhteissaan. Suvereenina valtiona Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi. Perustuslaissa on siten vahvistettu myös Suomen myönteinen suhtautuminen kansainväliseen yhteistyöhön. Suomi on EU:n jäsen. 2

Perustuslaissa on vahvistettu Suomen valtiosäännön arvoperusta. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapaudet ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Ihmisarvon loukkaamattomuuden vaatimuksella on ilmaistu perustavanlaatuisten oikeuksien yleisinhimillinen perusta ja viitattu kaikkien ihmisyksilöiden periaatteelliseen yhdenvertaisuuteen. Maininnalla yksilön oikeuksien ja vapauden turvaamisesta korostetaan perusoikeuksien keskeistä asemaa Suomen valtiosäännössä ja viitataan yksilön itsemääräämisoikeuden perustavanlaatuiseen lähtökohtaan monien muiden oikeuksien käytön perustana. Jokainen yksilö on lähtökohtaisesti vapaa määräämään itsestään ja toimistaan. Oikeudenmukaisuuden vaatimuksella viitataan yhdenvertaisuuteen sekä taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin. 3

Perustuslaissa on ilmaistu kansansuvereenisuus valtiollisen vallan alkuperää ja viimekätistä haltijaa koskevaksi periaatteeksi sekä vahvistettu Suomen valtiojärjestyksen rakentuvan olennaisesti edustuksellisen demokratian varaan. Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Perustuslaissa on näin vahvistettu myös eduskunnan asema ylimpänä valtioelimenä. Eduskunnalle perustuslaissa säädettynä tehtävänä on edustaa valtiovallan haltijana olevaa suvereenia kansaa. Eduskunnan rinnalla ei siten voi olla muita, sen kanssa kilpailevia valtioelimiä. 4

Yksilön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksilla on kansanvaltaisen valtiosäännön kannalta keskeinen merkitys. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen

Perustuslaissa säädetään myös oikeusvaltioperiaatteesta ja sen kahdesta olennaisesta ainesosasta. Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Valtiollisten tehtävien jaon sääntelyssä lähtökohtana on perinteinen vallan kolmijako lainsäädäntö-, hallitus- ja tuomiovaltaan. Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. 5 Parlamentarismin periaate samoin kuin tuomioistuinten riippumattomuus on näin ilmaistu jo valtiojärjestyksen perusteita koskevassa perustuslain 1 luvussa.

Valtiojärjestyksen perusteisiin kuuluvat vielä perustuslain säännökset valtion alueen jakamattomuudesta ja kiellosta muuttaa valtakunnan alueen rajoja ilman eduskunnan suostumusta sekä säännökset Suomen kansalaisuuden saamisen ja menettämisen perusteista.