Kumoamissäädökset ja kumoamissäännökset
Kumoamissäädökset
Säädöksiä tai niiden osia kumottaessa noudatetaan erilaisissa tapauksissa erilaisia lakiteknisiä ratkaisuja. Säädös, jolla pelkästään kumotaan jokin säädös tai sen osa (kumoamissäädös), kirjoitetaan uuden säädöksen muotoon ja kumoaminen ilmaistaan pykälässä. Kumoamissäädös käsittää normaalisti vain kumoamissäännöksen ja voimaantulosäännöksen sekä tarvittaessa siirtymäsäännöksiä.
Kumoamissäädöksiä
Laki
aluksen lastiviivojen määräämisestä ja merkitsemisestä suoritettavasta maksusta annetun lain kumoamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Tällä lailla kumotaan aluksen lastiviivojen määräämisestä ja merkitsemisestä suoritettavasta maksusta annettu laki (168/1932).
2 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
Valtioneuvoston asetus
rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 ja 4 §:n kumoamisesta
Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Tällä asetuksella kumotaan rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1228/2005) 3 ja 4 §.
2 §
Tämä asetus tulee voimaan 20 päivänä tammikuuta 2010.
Laki
nuorista rikoksentekijöistä annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Tällä lailla kumotaan nuorista rikoksentekijöistä annetun lain (262/1940) 14, 15, 15 a, 16, 20, 26 ja 27 §, sellaisina kuin niistä ovat 15 § laeissa 618/1974 ja 263/2002, 15 a ja 26 § laissa 618/1974, 20 § laissa 350/1990 sekä 27 § laeissa 323/1983, 584/1995 ja 522/2001.
2 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2006.
Kumoaminen voimaantulosäännöksen yhteydessä
Kun jollakin uudella säädöksellä korvataan yksi tai useampi aikaisempi säädös tai säädöksen osa, kumoamista koskeva säännös otetaan yleensä uuden säädöksen voimaantulosäännöksen yhteyteen. Estettä ei kuitenkaan ole sille, että uudella säädöksellä korvattava aikaisempi säädös tai sen osa tällaisissakin tapauksissa kumotaan erillisellä kumoamissäädöksellä. Jos uusi laki saatetaan voimaan erillisellä voimaanpanolailla, kumoamissäännökset otetaan voimaanpanolakiin.
Kumoamissäännöstä ei koskaan sijoiteta samaan momenttiin voimaantulosäännöksen kanssa, vaan voimaantulosäännös ja kumoamissäännös otetaan kumpikin omaksi momentikseen. Tarvittaessa kumoamissäännös voidaan sijoittaa myös omaksi pykäläkseen.
Siirtymäsäännökset kirjoitetaan aina vasta kumoamissäännösten perään. Siirtymäsäännöksistä ks. jakso 21.
Vältettävä kumoamistapa: kumoaminen muutossäädöksen voimaantulosäännöksellä
Jos muutossäädöksen yhteydessä on tarpeen kumota jokin toinen säädös kokonaan tai osittain, kumoamisesta on säädettävä erillisellä kumoamissäädöksellä, ei muutossäädöksen voimaantulosäännöksellä.
Kumoamissäännöksen muoto (”Tällä lailla kumotaan”)
Kumoamissäännös kirjoitetaan muotoon ”tällä lailla kumotaan – –”, ”tällä asetuksella kumotaan – –”. Kumoamissäännöksellä kumotaan yleensä aikaisempi säädös tai aikaisemmat säädökset kokonaisuudessaan. Joissakin tapauksissa kumoamissäännöksellä kumotaan myös yksittäisiä lainkohtia, joskin niiden osalta on syytä harkita, olisiko ne syytä ottaa erilliseen kumoamissäädökseen. Kumottava säädös taikka säädös, josta kumotaan tietyt lainkohdat, yksilöidään mainitsemalla sen nimike ja numero.
Jos kumottavia säädöksiä tai säädöksiä, joista kumotaan yksi tai useampi lainkohta, on useampia kuin kaksi, kumoamissäännös jaetaan kohtiin, jolloin kukin kumottava (tai osaksi kumottava) säädös on omana kohtanaan ja kumoaminen ilmaistaan johdantokappaleessa.
Kumottavien säädösten ja säännösten aikaisempien muutosten yksilöinti
Kun kumoamissäännöksellä kumotaan jostakin säädöksestä yksi tai useampi lainkohta, sen tai niiden myöhemmät muutokset yksilöidään samalla tavalla kuin johtolauseessa.
Sen sijaan silloin, kun kumotaan koko säädös, ei enää käytetä ilmaisua ”siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen”, vaikka säädöstä olisikin aikaisemmin muutettu. Kun säädös kumotaan, myös siihen myöhemmin tehdyt muutokset kumoutuvat ilman nimenomaista mainintaa.
Kumoaminen voimaantulosäännöksen yhteydessä
25 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.
Tällä lailla kumotaan:
1) elokuvien tarkastuksesta annettu laki (299/1965);
2) elokuvien tarkastuksen toimittamisesta annettu laki (300/1965);
3) video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta annettu laki (697/1987).
Voimaantulosäännös ja kumoamissäännös eri pykälissä
110 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
111 §
Kumottavat lait
Tällä lailla kumotaan:
1) yleisistä teistä annettu laki (243/1954);
2) yleisistä teistä annetun lain voimaanpanosta annettu laki (244/1954);
3) oikeudesta entiseen tiealueeseen annettu laki (245/1954).
Yksilöimättömän kumoamissäännöksen kielto
Kumoamissäännöstä ei saa kirjoittaa yleiseen muotoon, ei esimerkiksi että ”tällä lailla kumotaan sen kanssa ristiriidassa olevat säännökset”, koska tällöin siirretään lainsäätäjän tehtäviä lain soveltajalle. Lainvalmistelijan tehtäviin kuuluu selvittää, mitkä säädökset on kumottava jonkin uuden säädöksen tullessa voimaan ja laatia tätä tarkoittavat säännösehdotukset.
Soveltamissäännöksen käyttö kumoamissäännöksen asemesta
Jos kuitenkin on olemassa uuden säännöksen kanssa ristiriitaisia säännöksiä, joita jostakin syystä ei voida yksilöidysti kumota, lain soveltajia varten voidaan antaa soveltamissäännöksiä, joissa säädetään esimerkiksi, että jos jokin ennen uuden säädöksen voimaantuloa annettu säännös on ristiriidassa uuden säädöksen kanssa, sen asemesta sovelletaan uuden säädöksen säännöksiä.
Asetusten kumoutuminen lain kumoutuessa
Kumottavan lain nojalla annettujen asetusten jättäminen voimaan
Kun laki kumotaan, vakiintuneen tulkinnan mukaan kumoutuvat myös siinä olevan asetuksenantovaltuuden nojalla annetut asetukset, joten uuden lain nojalla annettavalla asetuksella ei enää voida kumota asetuksia, jotka on annettu kumotun lain nojalla. Kumottavan lain nojalla annettujen asetusten kumoutuminen voidaan estää vain säätämällä lain siirtymäsäännöksissä, että asetukset jäävät edelleen voimaan.
Myös muutettaessa lakia niin, että siinä säädetty valtuus poistuu, valtuuden nojalla annetut säännökset kumoutuvat.
Kumoaminen muutoslailla
Muutossäädöksellä voidaan yleensä kumota vain muutettavaan säädökseen itseensä sisältyviä lainkohtia.
Laintarkastuskäytännössä hyväksytään yksi poikkeus kiellosta kumota säädös muutossäädöksellä. Se koskee tapauksia, joissa muutoslailla kajotaan asetuksenantovaltuuksiin. Kun lailla kumotaan asetuksenantovaltuudet, on selvää, että noiden valtuuksien nojalla annetut alemmanasteiset säädökset kumoutuvat, jollei lailla toisin säädetä. Kun lailla puolestaan muutetaan asetuksenantovaltuuksia, tilanne ei välttämättä aina ole yhtä selvä, ja joskus onkin syytä säätää siitä, jäävätkö aiempien valtuuksien nojalla annetut asetukset voimaan vai ei, eikä jättää tätä soveltajan tulkittavaksi. Tällainen tapaus voi olla käsillä varsinkin, jos muutettavan lain nojalla on annettu asetuksia, jotka samalla nojautuvat muussa kuin muutettavassa laissa oleviin valtuuksiin.
Jotta ei jouduttaisi pohtimaan, laaditaanko asetuksen kumoamisesta erillinen asetus, asetuksen kumoamisesta voidaan säätää muutoslain voimaantulosäännöksen yhteydessä (erillisessä momentissa). Näin kannattaa tehdä, jos asia jää muutoin vähänkään epäselväksi. Näin on siitä huolimatta, että asetus ei voi olla olemassa ilman perustuslain 80 §:n mukaista valtuutta sen säätämiseen, eikä perustuslain 107 §:n mukaan tuomioistuin tai muu viranomainen saa soveltaa asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännöstä, jos se on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa.
Kumottaessa asetus muutoslailla on luonnollisesti riittävällä tavalla perusteltava hallituksen esityksessä, että näin menetellään oikeustilan selkeänä pitämiseksi.
Kumoamisen lopullisuus
(Väliaikaisen kumoamisen mahdottomuus)
Kun säädös on kumottu, sitä ei enää voida muuttaa voimassa olevaksi. Siitä syystä edellä kuvatuissa tapauksissa on esimerkiksi asetuksen jäämisestä voimaan säädettävä ennen kuin se on kumoutunut. Samasta syystä säädöksiä ei voida kumota väliaikaisesti, vaan väliaikaisen kumoamisen asemesta on säädettävä, että tiettyjä pykäliä ei sovelleta tiettynä aikana, esimerkiksi jonkin väliaikaisesti voimassa olevan säädöksen ollessa voimassa.