Lainkirjoittajan opas

2 §

Pykälänmerkin (§) yhteydessä käytetään aina pykälän numeroa ja numeron yhteydessä aina pykälänmerkkiä, esimerkiksi 2 §:ssä tarkoitettu ilmoitus.

Viitattaessa pykälään ilman järjestysnumeroa sana pykälä kirjoitetaan, esimerkiksi tässä pykälässä, kolmessa ensin mainitussa pykälässä.

2 §:n

Taivutusmuodoissa pykälänmerkin perään kirjoitetaan sijapäätteet, esimerkiksi 2 §:n, 3–5 §:ssä.

2 ja 4 §:ssä

Sana pykälä on yksikkömuodossa myös viitattaessa useaan pykälään, ja tämä otetaan huomioon sijapäätteissä. Kirjoitetaan esimerkiksi 2 ja 4 §:ssä sekä 3–5 §:ään, ei ”2 ja 4 §:issä”, ei liioin ”2 ja 4 §§:ssä” eikä ”3–5 §:iin”.

2–4 §

Jos säädöksessä viitataan 2–4 §:ään, asiayhteydestä ja viittausta ympäröivistä ilmaisuista riippuu, luetaanko se viittaukseksi ”2, 3 ja 4 §:ään” vai viittaukseksi 2, 3 tai 4 §:ään”.

– – hakija, jonka omistama yritys täyttää 2–4 §:ssä säädetyt edellytykset – – (luetaan: ”2, 3 ja 4 §:ssä”)

– – jos jokin 2–4 §:ssä säädetyistä edellytyksistä täyttyy – – (luetaan: ”2, 3 tai 4 §:ssä”)

Aina ei kuitenkaan asiayhteydestäkään selviä, kummalla tavalla viittaus on tarkoitettu luettavaksi. Tällöin luettelo kirjoitetaan auki:

”2, 3 ja 4 §” tai ”2, 3 tai 4 §”.

2, 3, 3 a ja 4 §

Jos pykälien luetteloon sisältyy niin sanottuja a-pykäliä, esimerkiksi 2 a §, 3 b §, niitä ei voida korvata ajatusviivalla, vaan ne mainitaan erikseen. Kirjaimin merkittyjen pykälien ”väliin jäävät” kirjaimin merkityt pykälät kuitenkin korvataan ajatusviivalla, esimerkiksi 4 a—4 d § (ei ”4 a, 4 b, 4 c ja 4 d §”).

Toisaalta myös se, että a-pykälät eivät sisälly luetteloon, pitää ilmaista nimenomaisesti, esimerkiksi 2-4 ja 5 §, jos säädöksessä on 4 a §, joka ei sisälly luetteloon.

Pykälän tai muun lainkohdan järjestysnumeron perässä ei käytetä pistettä. Kirjoitetaan 2 luku, 2 §, 2 momentti ja 2 kohta taikka 2 luvun 2 §:n 2 momentin 2 kohta.

Myös päivämäärät kirjoitetaan ilman järjestysnumeroa: 18 päivänä lokakuuta 2011.

Hallituksen esitysten perusteluteksteissä – toisin kuin säädöstekstissä – päivämäärät kirjoitetaan numeroin: 1.6.2020.

Luvut 1–10 kirjoitetaan yleensä kirjaimin – yksi, kaksi ja niin edelleen – ja tätä suuremmat luvut numeroin. Mittayksiköiden ja vastaavien yhteydessä samoin kuin taulukoissa käytetään kuitenkin myös luvuista 1–10 yleensä numeroita. Suuret luvut erotetaan välilyönnillä kolmen numeron ryhmiin. Kirjoitetaan esimerkiksi
1 000, 2 250, ei ”1000, 2250” eikä ”1.000, 2.250”.

Jos säädöstekstissä esiintyy samassa yhteydessä lukuja 1–10 ja sitä suurempia lukuja, myös luvut 1–10 kirjoitetaan numeroin.

Jos luku kirjoitetaan kirjaimin, lakikielessä sen perään ei merkitä lukua sulkeisiin numeroin.

Prosenttimerkkiä (%) käytetään lakikielessä vain taulukoissa. Hallituksen esityksen perusteluissa voidaan käyttää %-merkkiä, mutta kirjoitustavan tulee olla johdonmukainen niin, että käytetään vain jompaakumpaa: 20 % tai 20 prosenttia. Säädöstekstissä – taulukoita lukuun ottamatta – käytetään muotoa ”prosenttia”.

Mittayksiköt ja vastaavat kirjoitetaan lakikielessä yleensä niitä lyhentämättä. Mittayksiköiden lyhenteitä käytetään vain taulukoissa ja teknisluonteisissa säädöksissä. Lyhenteinä käytetään mittayksiköistä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1015/2014) säädettyjä tunnuksia.

Rahayksiköt kirjoitetaan kirjaimin, esimerkiksi 50 euroa, 200 kruunua.

Lakikielessä ei koskaan aloiteta virkettä numerolla. Tämän vuoksi esimerkiksi momentin alussa kirjoitetaan Edellä 2 §:ssä – –, kun taas virkkeen sisällä ei käytetä sanoja ”edellä” tai ”jäljempänä”, sillä ne ovat tarpeettomia. Kohdan teksti voidaan kuitenkin aloittaa suoraan numerolla lisäämättä numeron edelle edellä-sanaa, esimerkiksi Joka alkoholilain 33 §:n tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti – – 3) 2 kohdassa tarkoitetussa miedon alkoholijuoman markkinoinnissa kuvaa alaikäisiä, – –.

Pykälän tai momentin johdantokappale (ks. jakso 14.2.6) päätetään kaksoispisteeseen. Sitä seuraavat kohdat aloitetaan pienellä alkukirjaimella ja erotetaan muista kohdista puolipisteellä. Kahden viimeisen kohdan välissä käytetään tarvittaessa sidesanaa ja, tai, sekä tai taikka.

Alakohdat erotetaan toisistaan samalla tavoin: Kohdan johdantokappale päätetään kaksoispisteeseen, ja alakohdat erotetaan toisistaan puolipisteellä. Kahden viimeisen alakohdan välissä käytetään tarvittaessa sidesanaa ja, tai, sekä tai taikka.

Rangaistussäännösten poikkeuksellisesta kirjoitustavasta kerrotaan jaksossa 14.2.10. Sidesanojen ja, tai, sekä ja taikka käyttämisestä kerrotaan jaksossa 24.5.

Säädöstekstissä ei käytetä lyhenteitä muuten kuin alla kerrotuin poikkeuksin.

Säädöstekstissä voidaan poikkeuksellisesti käyttää kirjainlyhenteitä, esimerkiksi lyhennettä jonkin organisaation nimestä. Niinkin tunnetut lyhenteet kuin EU (Euroopan unioni), YK (Yhdistyneet kansakunnat) ja OECD (Euroopan taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) on kuitenkin selitettävä, kun niitä käytetään säädöksessä ensimmäisen kerran. Lyhenne merkitään käyttöön otettaessa sulkuihin organisaation nimen perään. Sitä ei kursivoida. Kirjoitetaan esimerkiksi Euroopan unioni (EU).

Säädösten nimikkeistä ei lakitekstissä käytetä kirjainlyhenteitä lainkaan. Hallituksen esityksen perusteluissa voidaan käyttää lyhenteitä, kuten OK ja RL (oikeudenkäymiskaari ja rikoslaki), jos ne ensi kerran mainittaessa merkitään sulkeisiin säädösnumeron perään säädösnumerosta puolipisteellä erotettuna, esimerkiksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettu laki (808/2019; HOL). Sitä vastoin niin sanottuja risuaitalyhenteitä, kuten SopMenL (laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa, 1061/1978), jossa on niin pien- kuin suuraakkosia, ei saa käyttää perustelutekstissäkään.

Hallituksen esitysten laatimisohjeiden mukaan eräitä vakiintuneita lyhenteitä käytetään hallituksen esitysten perusteluissa suoraan niitä selittämättä. Nämä lyhenteet ovat EN, ETA, EU, ETYJ, OECD, WTO ja YK.