3.6 Perustuslain välillinen muuttaminen eli ”rajattu poikkeus” perustuslaista
Perustuslaissa säädetään mahdollisuudesta tehdä perustuslakiin rajattuja poikkeuksia eli säätää niin sanottuja poikkeuslakeja. Poikkeuslailla tarkoitetaan perustuslain säätämisjärjestyksessä säädettyä lakia, joka perustuslain tekstiä muuttamatta merkitsee asiasisältöistä poikkeusta perustuslaista. Poikkeuslain säätämistä voidaan siksi kutsua myös perustuslain välilliseksi muuttamiseksi.
Poikkeuslakimenettelyn käyttöala on suppea. Perustuslain 73 §:n 1 momentin mukaan perustuslakiin voidaan tehdä vain rajattuja poikkeuksia. Ilmaisulla viitataan ensisijaisesti poikkeuksen alan asialliseen rajoittamiseen. Poikkeuslain tulee olla selvästi rajattu suhteessa perustuslain kokonaisuuteen. Poikkeuslailla ei siten voida puuttua perustuslain keskeisiin ratkaisuihin, kuten perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuteen tai eduskunnan asemaan ylimpänä valtioelimenä. Rajatulla poikkeuksella ei toisaalta viitata minkään lakiehdotuksen perustuslaista poikkeavien säännösten määrään. 1
Perustuslain 95 §:n 2 momentin mukaan perustuslakia koskeva lakiehdotus kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta käsitellään niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Tällaiset voimaansaattamislait ovat valtiosääntöoikeudelliselta luonteeltaan poikkeuslakeja. Siksi myös niihin kohdistuu perustuslain 73 §:n 1 momentissa säädetty vaatimus perustuslakiin tehtävän poikkeuksen rajatusta luonteesta 2.
Alaviitteet:
- 1 HE 1/1998 vp, s. 125, PeVM 10/1998 vp, s. 28, PeVL 13/2008 vp, s. 9, PeVL 36/2006 vp, s. 11, PeVL 57/2002 vp, s. 3, PeVL 59/2001 vp, s. 2
- 2 HE 1/1998 vp, s. 125, PeVM 10/1998 vp, s. 28, PeVL 13/2008 vp, s. 9, PeVL 36/2006 vp, s. 11