Lainkirjoittajan opas

EU voi tehdä kansainvälisiä sopimuksia EU:n ulkopuolisten maiden (ns. kolmansien maiden) ja kansainvälisten järjestöjen kanssa toimivaltaansa kuuluvissa asioissa 1.

Myös yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla EU voi tehdä sopimuksia yhden tai useamman valtion taikka kansainvälisen järjestön kanssa 2.

Jos neuvoteltavana oleva sopimus kuuluu kokonaisuudessaan EU:n toimivaltaan, EU voi tehdä sopimuksen yksin (ns. unionisopimus). Unionisopimukset hyväksytään neuvoston tekemällä päätöksellä 3. Erillistä kansallista hyväksymistä ei tarvita. Unionisopimukset ovat osa EU-oikeutta ja ne sitovat EU:n toimielimiä sekä jäsenvaltioita ja niiden viranomaisia edellä mainitun päätöksen nojalla.

Sekasopimuksiksi kutsutaan EU:n toiminnan puitteissa tehtäviä kansainvälisiä sopimuksia, joiden osapuolina ovat EU:n lisäksi myös jäsenvaltiot. Sekasopimuksia tehdään erityisesti silloin, kun neuvoteltavana oleva sopimus ei kaikilta osin kuulu EU:n toimivallan piiriin, vaan sisältää myös jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Sekasopimuksia voidaan tehdä myös silloin, kun jäsenvaltiot eivät halua käyttää EU:n ja jäsenvaltioiden jaettua toimivaltaa sopimuksen tekemiseen, vaan EU:n osallistuminen rajoitetaan ainoastaan niihin kysymyksiin, jotka kuuluvat sen yksinomaiseen toimivaltaan. Sekasopimuksen voimaantulo edellyttää EU:n hyväksymispäätöksen lisäksi kunkin jäsenvaltion hyväksymistä valtiosääntönsä mukaisesti siltä osin, kuin jäsenvaltiot käyttävät toimivaltaansa sopimusta tehtäessä.

Sekasopimuksiin rinnastetaan sopimukset, joissa EU ei ole tai ei voi olla osapuolena siitä huolimatta, että EU:lla on asiassa yksinomainen toimivalta. Näissä tilanteissa osapuolena olevat jäsenvaltiot tekevät sopimuksen myös EU:n edun mukaisesti EU:n valtuuttamina 4.

Valtiosopimusten ja muiden kansainvälisten velvoitteiden hyväksymisestä ja voimaansaattamisesta säädetään perustuslain 8 luvun 93-97 §:ssä. Sekasopimukset ja niihin rinnastettavat sopimukset hyväksytään ja saatetaan voimaan kansallisesti noudattaen samoja periaatteita kuin valtiosopimusten hyväksymisessä ja voimaansaattamisessa yleensäkin. Merkittävin ero on, että sekasopimukset hyväksytään kansallisesti kuitenkin vain siltä osin, kuin sopimuksen määräykset kuuluvat Suomen toimivaltaan 5. Kansainvälisten velvoitteiden kansallista voimaansaattamista käsitellään tarkemmin jaksossa 8.

Jäsenvaltiot voivat EU:n puitteissa tehdä sopimuksia myös keskenään. Neuvostossa kokoontuvien jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätökset ja sopimukset eivät muodollisesti ole EU:n toimielinten antamia säädöksiä. Ne sitovat jäsenvaltioita ja jäsenvaltiot ovat velvollisia panemaan ne täytäntöön kansallisesti. Jos tällaisten päätösten ja sopimusten loppumääräyksissä edellytetään kansallisen hyväksymismenettelyn noudattamista, ne käsitellään Suomessa valtiosopimusten tavoin 6. Sama voi koskea myös EU-säädöstä, jos sen antamista koskevassa perussopimuksen määräyksessä (eli oikeusperustassa) määrätään, että säädös tulee voimaan, kun jäsenvaltiot ovat hyväksyneet sen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti 7. Tarve säätää voimaansaattamislain tai -asetuksen lisäksi asiasisältöistä kansallista lainsäädäntöä edellä mainittujen päätösten, sopimusten tai säädösten johdosta ratkaistaan tapauskohtaisesti päätöksen, sopimuksen tai säädöksen sisällön perusteella.

Ulkoministeriö on antanut ohjeet kansainvälisten sopimusten ja EU-sopimusten valmistelusta ja voimaansaattamisesta: Valtiosopimusopas – Kansainvälisten ja EU-sopimusten valmistelua ja voimaansaattamista koskevat ohjeet (29.6.2021).