Lainkirjoittajan opas

Komissio valvoo sitä, että jäsenvaltiot noudattavat EU-oikeutta. EU-oikeuden mahdollisissa rikkomustilanteissa komissio selvittää asiaa yleensä ensin epävirallisin selvityspyynnöin. Tiedustelut voivat koskea kansallisen lainsäädännön sisältöä ja EU-oikeuden täytäntöönpanoa tai sen soveltamista jäsenvaltioissa. Ne voivat liittyä myös EU:n tuomioistuimen tuomioiden noudattamiseen.

Komissio on toimittanut osan mahdolliseen tulevaan rikkomusmenettelyyn liittyvistä epävirallisista selvityspyynnöistä jäsenvaltiolle EU Pilot –menettelyn avulla. EU Pilot -menettelyn kansallinen yhteyspiste toimii ulkoministeriön oikeuspalvelun EU-tuomioistuinasioiden yksikössä. Kansallinen yhteyspiste välittää komission lähettämät selvityspyynnöt asianomaisille ministeriöille, huolehtii yhteydenpidosta komission asianomaisen pääosaston kanssa sekä toimittaa ministeriön vastauksen komissiolle ja komission vastauksen ministeriölle. Epävirallisia tiedusteluja on toimitettu kuitenkin myös joko virkamies- tai ministeritasolle osoitetuilla hallinnollisilla kirjeillä tai muilla yhteydenotoilla. Komission tavoitteena on yhä useammin hyödyntää EU Pilot –menettelyä, joka luo komission ja jäsenvaltion väliselle epäviralliselle vuoropuhelulle strukturoidumman alustan kuin hallinnolliset kirjeet tai muunlaiset yhteydenotot.

Jos jäsenvaltion vastaus epäviralliseen tiedusteluun ei tyydytä komissiota, komissio voi aloittaa jäsenvaltiota kohtaan virallisen rikkomusmenettelyn. Tämä menettely voi edetä virallisesta huomautuksesta perusteltuun lausuntoon ja edelleen kanteen nostamiseen EU:n tuomioistuimessa. 1

Rikkomusmenettelyä on tehostettu ja nopeutettu Lissabonin sopimuksella. Komissio voi aiempaa varhaisemmassa vaiheessa pyytää EU:n tuomioistuinta määräämään taloudellisia seuraamuksia jäsenvaltion maksettavaksi, jos se katsoo jäsenvaltion rikkovan EU-oikeutta.

Kun komissio saattaa asian EU:n tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT 258 artiklan nojalla katsoessaan, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä velvollisuutensa ilmoittaa toimenpiteistä, joilla lainsäätämisjärjestystä noudattaen annettu direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, se voi SEUT 260 artiklan 3 kohdan nojalla samalla ilmoittaa sen olosuhteisiin nähden soveltuvaksi katsomansa kiinteämääräisen hyvityksen tai uhkasakon määrän taikka näiden molempien määrän, joka jäsenvaltion olisi sen käsityksen mukaan suoritettava (ks. myös jakso 7.6.1.) 2. Komission ei tarvitse vetää kannettaan pois, vaikka jäsenvaltio tekisi ilmoituksen täytäntöönpanotoimista tuomioistuinkäsittelyn kuluessa. Kun uhkasakko ei tällaisessa tilanteessa ole enää tarpeen, tuomioistuin voi määrätä kiinteämääräisen hyvityksen. Komissio on tiedonannossaan ilmoittanut, että se soveltaa jatkossa lähestymistapaa, jonka mukaan komissio ei enää peru nostamaansa kannetta pelkästään siitä syystä, että jäsenvaltio korjaa rikkomisen saattamalla direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä oikeustoimien aikana 3.

Komissio on toisinaan tehnyt seuraamuksia koskevan vaatimuksen myös katsoessaan, ettei jäsenvaltio ole pannut direktiiviä täysimääräisesti täytäntöön, vaikka jäsenvaltio olisi tehnyt ilmoituksen täytäntöönpanotoimista. EU:n tuomioistuin on katsonut, että jäsenvaltion velvollisuutena on toimittaa riittävän selvät ja täsmälliset tiedot direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteistä. Kun tällainen ilmoitus on tehty, rahamääräisiä seuraamuksia voidaan SEUT 260 artiklan 3 kohdan perusteella määrätä vain, jos komissio osoittaa, että on ilmeistä, ettei täytäntöönpanotoimenpiteitä ole toteutettu tai että ne eivät kata jäsenvaltion koko aluetta. Tuomioistuin ei sen sijaan tutki SEUT 260 artiklan 3 kohdan perusteella aloitetussa oikeudenkäynnissä sitä, taataanko komissiolle ilmoitetuilla kansallisilla toimenpiteillä asianomaisen direktiivin säännösten asianmukainen täytäntöönpano. 4

Myös EU:n tuomioistuimen antaman rikkomustuomion noudattamatta jättämisestä voi SEUT 260 artiklan 2 kohdan perusteella seurata kiinteämääräinen hyvitys tai uhkasakko taikka molemmat aiempaa nopeammassa menettelyssä. 5

Komissio on antanut tiedonannot kriteereistä, joita se noudattaa vaatimiensa SEUT 260 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen seuraamusten osalta 6. Päätösvalta seuraamusten määräämisen ja niiden määrän osalta on kuitenkin EU:n tuomioistuimella, joka ei tosin voi määrätä suurempia seuraamuksia kuin mitä komissio on vaatinut. Tuomioistuimen määräämä seuraamus on maksettava (uudessa) tuomiossa määrättynä ajankohtana. Tuomioistuin voi vahvistaa ajankohdaksi tuomion antamispäivän tai sitä myöhemmän päivän.

On myös mahdollista, että täytäntöönpanoa koskeva jäsenvaltion rikkomus paljastuu ennakkoratkaisumenettelyn yhteydessä, jonka taustalla on yksityisen oikeussubjektin kansallisessa tuomioistuimessa nostama kanne 7. Kansalliset tuomioistuimet voivat esittää EU:n tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntöjä. Hallintoviranomaisilla ei ole mahdollisuutta ennakkoratkaisun pyytämiseen, mutta hallintoasioissakin ennakkoratkaisu on mahdollinen valitusasteena toimivan tuomioistuimen kautta. Jos EU:n tuomioistuimen tuomiosta ilmenee, että kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa EU-oikeuden kanssa, jäsenvaltion tulee saattaa lainsäädäntönsä EU-oikeuden mukaiseksi.

Lisäksi välittömän oikeusvaikutuksen periaatteen mukaan direktiivin säännös saattaa tietyin edellytyksin tulla sovellettavaksi tilanteessa, jossa jäsenvaltio laiminlyö direktiivin täytäntöönpanon tai täytäntöönpano on virheellinen. Yksityinen oikeussubjekti voi tällöin vedota kansallisessa tuomioistuimessa jäsenvaltiota vastaan direktiivin säännökseen edellyttäen, että säännös on riittävän selvä ja täsmällinen sekä ehdoton ja että direktiivin täytäntöönpanolle varattu aika on päättynyt. Myös perussopimuksen määräyksellä sekä asetuksen ja päätöksen säännöksellä voi olla välitön oikeusvaikutus. On kuitenkin huomattava, että mahdollinen välitön oikeusvaikutus ei vaikuta jäsenvaltion velvoitteeseen panna EU-säädös täytäntöön.

EU-oikeutta rikkovalle jäsenvaltiolle voi syntyä myös vahingonkorvausvastuu. Yksityinen oikeussubjekti voi nostaa jäsenvaltiota vastaan tietyin edellytyksin vahingonkorvauskanteen, jos hän katsoo, että jäsenvaltion EU-oikeuden vastaisesta toiminnasta on aiheutunut hänelle vahinkoa. Kanne nostetaan kansallisessa tuomioistuimessa. Vahingonkorvausvastuun edellytykset ovat seuraavat: rikotun oikeusnormin tarkoituksena on oikeuksien antaminen yksityiselle oikeussubjektille, oikeusnormin rikkominen on riittävän ilmeinen sekä rikkomuksen ja vahingon välillä on välitön syy-yhteys. Se, että rikotulla oikeusnormilla on välitön oikeusvaikutus eli siihen olisi voitu vedota suoraan kansallisessa tuomioistuimessa, ei sulje pois vahingonkorvausvastuun mahdollisuutta.