24.1 Johdanto
Lakeja ja niitä alemmanasteisia säädöksiä kirjoitettaessa käytetään lakikieltä. Lakikielen pohjana on hyvä yleiskieli, mutta lakikielelle on tunnusomaista asiallisuus, täsmällisyys ja yksitulkintaisuus sekä tiettyjen vakioilmaisujen käyttäminen. Lakikielen vakioilmaisuin kuvataan esimerkiksi säädösten keskinäinen suhde, ja lakikielen vakioilmaisuin osoitetaan vaikkapa, mikä normi on todistustaakkanormi.
EU-säädökset laaditaan EU:n jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksistä riippumattomalla kielellä ja käyttäen ilmaisutapoja, jotka poikkeavat kansallisessa lakikielessä käytetyistä. Implementoitaessa eli pantaessa täytäntöön EU-säädöksiä ja viitattaessa niihin on kuitenkin käytettävä kansallista, suomalaista lakikieltä.