Määritelmistä
Määritelmien tarkoitus
Määritelmien tarkoituksena on jäntevöittää ja tiivistää säädöstekstiä. Niiden avulla pitkiä, monisanaisia ilmaisuja voidaan korvata yhdellä lyhyehköllä termillä.
Määritelmien käyttö ja käytön rajoitukset
Määritelmiin tulee suhtautua pidättyvästi. Niitä laadittaessa on otettava huomioon seuraavat viisi lähtökohtaa:
- Määritelmästä on oltava hyötyä. Muu määritelmien käyttö on lakiteknisesti kyseenalaista. Jos määriteltäväksi ajateltu käsite esiintyy säädöksessä vain kerran tai pari, käsitettä ei saa määritellä.
- Määritelmän on oltava looginen. Se ei saa sisältää kehäpäätelmiä.
- Säädöksessä ei saa määritellä mitään sellaisen käsitteen avulla, joka määritellään säädöksessä vasta myöhemmin.
- Määritelmä ei saa sisältää aineellisia säännöksiä.
- Määritelmä sitoo. Kun säädöksessä määritelmän jälkeen esiintyy määritelty käsite, käsite tulee voida korvata määritelmällä sellaisenaan ilman, että tekstin sisältö muuttuu.
Määritelmät ja yleiskieli
Lakeja laadittaessa tulee käyttää yleiskieltä.
Yleiskielen sanoja ei määritellä. Niitä ei varsinkaan saa määritellä erityistermeiksi merkitsemään jotakin enemmän tai vähemmän kuin sana yleiskielessä merkitsee.
Esimerkiksi eräiden kotimaan matkoilla liikennöivien matkustaja-alusten turvallisuudesta annetun asetuksen (1307/1999) 2 §:ssä ”uudeksi alukseksi” määritellään alus, jonka köli on laskettu tai joka on vastaavassa rakennusvaiheessa 1 päivänä heinäkuuta 1998 tai sen jälkeen, ja ”olemassa olevaksi alukseksi” alus, joka ei ole uusi alus.
Yllä selostettu määritelmä olisi voitu ja se olisi tullut välttää esimerkiksi erittelemällä säännökset, jotka koskevat vain (kölinlaskuajan tai rakennusvaiheen perusteella määräytyviä) tietynlaisia aluksia. Määritelmän asemesta olisi myös voitu käyttää lakiteknistä ratkaisua, joka olisi perustunut asetuksen rakenteeseen ja soveltamisalaa koskevaan sääntelyyn.
Jos pakosta joudutaan käyttämään ilmaisuja, jotka eivät kuulu yleiskieleen, tai muuten vaikeasti ymmärrettäviä ilmaisuja, ne on yleensä määriteltävä. Rajanveto voi olla vaikeaa, mutta esimerkiksi sellaiset kuin termiinin tai termiinisopimuksen ja määräävän markkina-aseman käsitteet eivät liene riittävän selkeitä ja yksiselitteisiä niitä määrittelemättä.
Määritelmän asemesta soveltamisalasäännös
Toisinaan määritelmää on käytetty korvaamaan sisällöltään aineellinen säännös ”mitä tässä laissa säädetään siitä ja siitä asiasta, koskee myös tuota ja tuota asiaa”. Tällöin on usein myös määritelty yleiskielen sanoja kattamaan muutakin kuin niiden yleiskielisen merkityksen.
Esimerkiksi tieliikennelain (267/1981) mukaan tieliikennelainsäädännössä tarkoitetaan tiellä ”yleisnimityksenä yleistä ja yksityistä tietä, katua, rakennuskaavatietä, moottorikelkkailureittiä, toria sekä muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta”. Sana ”tie” tuo tieliikennelainsäädännössä esiintyessään säännöksen soveltamisalaan myös muut määritelmässä mainitut alueet, kuten torit.
Ilmaisua ”tie” ei kuitenkaan olisi saanut käyttää yleiskielen vastaisesti kuvaamaan toria, vaan säännös olisi tullut kirjoittaa soveltamisalasäännöksen muotoon, esimerkiksi: Mitä tässä laissa säädetään tiestä, koskee myös katua, rakennuskaavatietä, moottorikelkkailureittiä, toria sekä muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta. Jollei yleiskielen sanalla ”tie” asianomaisessa yhteydessä tarkoitettaisi sekä yleistä että yksityistä tietä, säädettäisiin esimerkiksi, että lakia ei sovelleta yksityisiin teihin.
Määritelmän kirjoittaminen
Kursivointi
Määriteltävä käsite kursivoidaan. Tekstinsisäisessä määrittelyssä käsite lisäksi merkitään yleensä sulkeisiin.
Ja-konjunktio
Määritelmän loogisuuden vaatimus edellyttää, että sen kattamia asioita ei kirjoiteta vaihtoehtoisiksi. Määritelmä ei saa antaa vaihtoehtoisia tulkintoja määritelmän merkityksestä. Esimerkiksi liikenteen ohjauslaitteella tulee tarkoittaa liikennemerkkiä, liikennevaloa sekä muuta liikenteen ohjaamiseksi tarkoitettua laitetta ja tiemerkintää, ei liikennemerkkiä, liikennevaloa ”taikka” muuta liikenteen ohjaamiseksi tarkoitettua laitetta ”tai” tiemerkintää.
Erilliset määritelmäpykälät ja -säännökset
Määritelmäsäännökset voidaan koota säädöksen alkuun omaksi pykäläkseen. Ratkaisu voi olla hyvä, jos määrittelemistä edellyttäviä käsitteitä on kovin monta ja niitä käytetään tiheälti läpi koko säädöksen. Laintarkastuskäytännössä on kuitenkin havaittu, että ratkaisu tahtoo johtaa tarpeettomiin määritelmiin ja jopa aineellisen sääntelyn ajautumiseen määritelmiin. Erityisesti vaikuttaa siltä, että pantaessa EU-säädöksiä täytäntöön kansallisesti ”määritelmät” toisinaan lainataan suoraan täytäntöön pantavasta EU-säädöksestä.
3 §
Asianosaiset ja sivullinen
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) hakijalla sitä, joka on hakenut täytäntöönpanoa;
2) vastaajalla sitä, jota vastaan täytäntöönpanoa on haettu;
3) velkojalla maksuvelvoitteen täytäntöönpanossa hakijaa ja muuta henkilöä, jolla on oikeus saada maksu ulosmitatusta omaisuudesta;
4) velallisella maksuvelvoitteen täytäntöönpanossa vastaajaa;
5) asianosaisella 1―4 kohdassa tarkoitettua henkilöä;
6) sivullisella muuta kuin 1―5 kohdassa tarkoitettua henkilöä.
Alla oleva on esimerkki epäonnistuneesta määritelmästä, koska määritelmä sisältää kehäpäätelmän. Esimerkkipykälän 1 ja 4 kohta kertovat määritelmien loogisen kirjoittamisen vaikeudesta. Kun sähköinen lääkemääräys 1 kohdassa määritellään käyttämällä apuna termiä reseptikeskus ja reseptikeskus 4 kohdassa käyttäen apuna termiä sähköinen lääkemääräys, määritelmät muodostavat kehäpäätelmän, eivätkä näin ole logiikan lakien mukaan päteviä.
3 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) sähköisellä lääkemääräyksellä lääkkeen määräämiseen oikeutetun henkilön tietojenkäsittelylaitteella laatimaa lääkemääräystä, joka siirretään tietoverkkoja käyttäen reseptikeskukseen;
2) lääkkeen määrääjällä lääkäriä ja hammaslääkäriä sekä lääkkeen määräämiseen oikeutettua lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijaa;
3) lääkkeen toimittajalla lääkkeen apteekista toimittavaa farmaseuttia ja proviisoria;
4) reseptikeskuksella tietokantaa, joka koostuu lääkkeen määrääjien lähettämistä sähköisistä lääkemääräyksistä ja niihin liitetyistä apteekkien toimitustiedoista;
5) reseptiarkistolla tietokantaa, johon reseptikeskuksessa olevat tiedot siirretään tässä laissa säädetyn säilytysajan päätyttyä, jotta tietoja voidaan käyttää muun muassa tieteelliseen tutkimukseen ja terveydenhuollon viranomaistoimintaan;
6) lääketietokannalla tietokantaa, joka sisältää lääkkeen määräämisen ja toimittamisen kannalta tarpeelliset tiedot lääkkeestä, sen hinnasta ja korvattavuudesta, keskenään vaihtokelpoisista lääkevalmisteista sekä korvattavista perusvoiteista ja kliinisistä ravintovalmisteista; ja
7) sähköisellä allekirjoituksella sähköisessä muodossa olevaa tietoa, joka on liitetty tai joka loogisesti liittyy muuhun sähköiseen tietoon ja jota käytetään allekirjoittajan henkilöllisyyden todentamiseen ja sähköisen viestin muuttumattomuuden varmistamisen välineenä.
Määritelmä voidaan kirjoittaa myös omaksi momentikseen pykälään, jossa määriteltävä käsite ensimmäisen kerran esiintyy.
Edellä 1 momentissa tarkoitetaan:
1) riita-asialla sellaista siviili- tai kauppaoikeudellista asiaa, jossa sovinto on sallittu;
2) sovittelijalla sovitteluun koulutettua henkilöä, joka hoitaa sovittelutehtäviä joko yksityisesti tai sovittelupalveluja tarjoavan organisaation palveluksessa;
3) sovinnolla tuomioistuimen ulkopuolisessa sovittelussa tehtyä kirjallista sopimusta, jonka riita-asian osapuolet ovat allekirjoittaneet ja jonka sovittelija on allekirjoituksellaan vahvistanut.
Tekstinsisäiset määritelmät
Käsite voidaan määritellä myös, kun se esiintyy säädöstekstissä ensimmäisen kerran. Usein menetelläänkin niin, että käsitteen asemesta käytetään ensimmäisellä kerralla määritelmää, jonka yhteydessä käsite otetaan käyttöön. Tällöin noudatetaan samanlaista kirjoittamistapaa kuin säädöksen lyhytnimikkeen eli kutsumanimikkeen taikka lyhenteen käyttöön ottamisessa: ”sellainen ja sellainen asia, jäljempänä käsite, – –” tai ”sellainen ja sellainen asia (käsite)”. Käyttöön otettava käsite kursivoidaan.
Ilmaisu voidaan ottaa käyttöön käsitteenä myös kursivoimalla se silloin, kun se esiintyy säädöksessä ensimmäisen kerran.
Tätä lakia sovelletaan yliopistoihin, jotka kuuluvat opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan, siten kuin jäljempänä säädetään.
Yliopistoja ovat:
1) Helsingin yliopisto;
2) Itä-Suomen yliopisto;
3) Jyväskylän yliopisto;
4) Lapin yliopisto;
5) Oulun yliopisto;
6) Tampereen yliopisto;
7) Turun yliopisto;
8) Vaasan yliopisto;
9) Åbo Akademi;
10) Lappeenrannan teknillinen yliopisto;
11) Svenska handelshögskolan;
12) Kuvataideakatemia;
13) Sibelius-Akatemia;
14) Teatterikorkeakoulu;
15) Aalto-yliopistona toimiva Aalto-korkeakoulusäätiö;
16) Tampereen teknillisenä yliopistona toimiva TTY-säätiö.
Edellä 2 momentin 1―14 kohdassa tarkoitetut yliopistot ovat julkisoikeudellisia laitoksia (julkisoikeudelliset yliopistot). Aalto-yliopistoon ja Tampereen teknilliseen yliopistoon (säätiöyliopistot) sovelletaan tämä lain lisäksi säätiölakia (109/1930).
Säätiöyliopistoihin sovelletaan tämän lain säännöksiä paitsi 5, 13―22, 60, 64, 65 ja 67 §:ää, 8 ja 9 lukua sekä 88 §:ää.
(yliopistolaki, 558/2009)
Tätä lakia sovelletaan ehdottoman vankeusrangaistuksen ja sakon muuntorangaistuksen (vankeus) täytäntöönpanoon.
(vankeuslaki, 767/2005)
Lunastettavan omaisuuden omistajalla on oikeus saada täysi korvaus (lunastuskorvaus) lunastuksen vuoksi aiheutuvista taloudellisista menetyksistä.
Lunastuskorvaus muodostuu kohteen- ja haitankorvauksesta sekä vahingonkorvauksesta sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.
(laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta, 603/1977)
Tätä lakia sovelletaan valtuutukseen, jonka valtuuttaja on määrännyt tulemaan voimaan siinä tapauksessa, että hän tulee sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan (edunvalvontavaltuutus).
(laki edunvalvontavaltuutuksesta, 648/2007)
Tämän lain mukaisesti pannaan täytäntöön riita- tai rikosasiassa asetettu yksityisoikeudellinen, tuomioon tai muuhun tässä laissa tarkoitettuun ulosottoperusteeseen sisältyvä:
1) velvoite raha- tai tavarasuoritukseen (maksuvelvoite);
2) velvoite luovuttaa toiselle kiinteää omaisuutta tai määrätty irtain omaisuus;
3) velvoite luovuttaa toisen hallintaan kiinteää omaisuutta, rakennus, huoneisto, muu tila tai sen osa taikka velvoite muuttaa sieltä pois (häätö);
4) velvoite tehdä jotakin;
5) kielto tehdä jotakin ja velvoite sallia, että toinen tekee jotakin.
(ulosottokaari, 705/2007)
Tarpeettomat määritelmät
Edellä tarkoitettua kirjoitustapaa ”jäljempänä – –” ei käytetä, kun jonkin pitkän ilmaisun asemesta ryhdytään käyttämään lyhyttä ilmausta ja lyhyen ilmauksen merkitys on itsestään selvä. Esimerkiksi Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta annettavassa säädöksessä ei tarvitse kirjoittaa ”Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, jäljempänä laitos”, oikeusministeriöstä annettavassa säädöksessä ”oikeusministeriö, jäljempänä ministeriö” taikka Suomen metsäkeskuksesta annettavassa säädöksessä ”Suomen metsäkeskus, jäljempänä metsäkeskus, vaan niissä voidaan ilman määritelmiäkin käyttää ensi mainintaa myöhemmissä säännöksissä nimityksiä ”laitos”, ”ministeriö” ja metsäkeskus. Jos kuitenkin esimerkiksi on kysymys ruotsinkielisestä nimestä, suomenkielisen lyhyen nimityksen käyttöön ottaminen on perusteltua. Samoin on syytä ottaa asiasta selittävä säännös, jos säädöksessä esimerkiksi kutsutaan laitokseksi laitosta, jonka nimessä ei esiinny sanaa ”laitos”.
Määritelmien ulottuvuus
Lakiin otettu määritelmä ”on voimassa” vain kyseisessä laissa. Mutta toisaalta se on voimassa myös kyseisen lain nojalla annetuissa säännöksissä, eikä määritelmiä näin ollen toisteta asetuksissa. Asetuksen säännöksin ei liioin saa poiketa lakiin otetuista määritelmistä.