3.7 Poikkeuslakeja tulee välttää
Poikkeuslakien välttäminen on vakiintunut valtiosääntöperiaate. Sen mukaan uusien, puhtaasti kansallisista tarpeista johtuvien poikkeuslakien säätämistä tulee välttää. Poikkeuslakimenettelyn käyttöön suhtaudutaan pidättyvästi. Mahdolliset ristiriidat perustuslain ja lakiehdotuksen välillä tulee ensisijaisesti poistaa lakiehdotukseen tehtävin muutoksin. Poikkeuslakimenettelyyn voidaan turvautua vain erityisen poikkeuksellisissa tapauksissa ja pakottavista syistä. Jos poikkeuslakimenettelyyn kuitenkin joudutaan turvautumaan, tulee poikkeus rajata mahdollisimman tarkaksi ja vähäiseksi. Tällöin poikkeus on ensisijaisesti pyrittävä säätämään määräaikaiseksi. 1
Perustuslakivaliokunnan käytännössä määräaikaisen poikkeuslain sallimiseen liittyy tavanomaisesti vaatimus perustuslain vaatimukset täyttävän lainsäädännön valmistelusta määräajan kuluessa 2. Pysyväisluonteisen poikkeuslain säätäminen on hyvin harvinaista ja edellyttää poikkeuksellisia syitä 3. Joissakin tapauksissa perustuslakivaliokunta on nimenomaisesti todennut, ettei poikkeuslain käytölle ole perusteita ja siten torjunut mahdollisuuden käyttää poikkeuslakia 4.
Alaviitteet:
- 1 HE 1/1998 vp, s. 125, PeVM 10/1998 vp, s. 22–23
- 2 PeVL 61/2010 vp, s. 6, PeVL 25/2005 vp, s. 5, PeVL 46/2004 vp, s. 3, PeVL 67/2002 vp, s. 4, PeVL 66/2002 vp, s. 5, PeVL 61/2002 vp, s. 6
- 3 PeVL 6/2009 vp, s. 16–17, PeVL 6/2006 vp, s. 3, PeVL 54/2005 vp, s. 4, PeVL 1a/1998 vp, s. 2
- 4 PeVL 57/2010 vp, s. 5, PeVL 39/2004 vp, s. 4, PeVL 34/2004 vp, s. 3, PeVL 26/2004 vp, s. 5