Lainkirjoittajan opas – johdanto
Lainkirjoittajan oppaassa halutaan vastata lainvalmistelijan kysymyksiin, säädetäänkö vai ei, mitä tulee ottaa huomioon, kun säädetään, ja kuinka säännökset kirjoitetaan. Oppaassa edetään yleisistä kysymyksistä kohti yksityiskohtaisia.
Opas alkaa sen oikeudellisen ympäristön yleiskuvauksella, jossa lainvalmistelijan täytyy tehdä ajatustyönsä ja joka lainvalmistelijan tulee tuntea ja ottaa huomioon lakeja ja niitä alemman asteisia säädöksiä laatiessaan. Ensin kuvataan perustuslain (jaksot 2–5) merkitys lainvalmistelussa sekä EU-jäsenyyden (jakso 6) ja Suomea sitovien valtiosopimusten (jakso 8) lainvalmistelulle yleisesti asettamat vaatimukset. Euroopan unionin säädösten täytäntöönpanossa huomioon otettavista erityisnäkökohdista kerrotaan jaksossa 7.
Perusoikeuksien ottamisesta huomioon lainvalmistelussa kerrotaan yleisesti ja perusoikeuskohtaisesti jaksossa 4. Tekstiä täydentävät – enimmäkseen alaviitteinä – viittaukset niihin lukuisiin perustuslakivaliokunnan mietintöihin ja lausuntoihin, joista ilmenevät valiokunnan kannanotot tekstissä esitellyissä asioissa. Viittaukset on linkitetty niihin asiakirjoihin, jotka ovat olemassa sähköisessä muodossa. Oppaaseen on tarkoitus lisätä kerran, kaksi vuodessa viittaukset uusimpiin kannanottoihin.
Olemassa olevien yleislakien kunnioittamisesta uusia lakeja valmisteltaessa muistutetaan erityisesti jaksossa 12. Jaksoon on otettu kirjoitusesimerkein havainnollistettuja kuvauksia eräistä sellaisista yleisistä, varsin usein toistuvista tilanteista, joissa lainkirjoittaja joutuu pohtimaan, kirjoittaako säännös vai ei, ja jos, niin miten. Lisäksi jaksoissa 9–11 käsitellään julkisen hallinnon sääntelemistä, sitä, millä edellytyksin ja minkälaisin säännöksin julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muun kuin viranomaisen hoidettavaksi, sekä verosta säätämistä.
Suomalainen säädöshierarkia, samoin oikean säädöstason valintaan liittyvä seikasto kerrotaan jaksossa 13. Jaksoissa 14–23 ovat varsinaiset tekniset kirjoitusohjeet, ja lopuksi jaksossa 24 vastataan eräisiin lakikielestä sitä käytettäessä usein esitettyihin kysymyksiin.
Oppaaseen otetut esimerkit ovat suurimmaksi osaksi voimassa olevasta tai voimassa olleesta lainsäädännöstä, mutta osaa niistä on jonkin verran muutettu, jotta ne olisivat esimerkeiksi hyvät.