11.2 Veron ja maksun välinen ero
Vakiintuneen määritelmän mukaan vero on rahasuoritus, joka ei ole korvaus tai vastike julkisen vallan maksuvelvolliselle antamista eduista tai palveluista ja jolle on ominaista valtion menojen rahoittaminen 1.
Maksulla tarkoitetaan korvausta tai vastiketta valtion viranomaisten virkatoimista, palveluista tai muusta toiminnasta. Maksun määrän tulee siis olla suhteutettu virkatoimesta tai palvelusta syntyneisiin kustannuksiin. ”Maksu”, joka selvästi ylittää kustannukset, ei ole maksu, vaan sitä on pidettävä verona. Valtion verojen ja maksujen keskeisenä erona perustuslain 81 §:n kannalta on pidetty maksun vastikkeellisuutta 2. Jonkin rahasuorituksen maksun luonteen edellytyksenä ei kuitenkaan ole täysi kustannusvastaavuus.
Mitä suuremmaksi ero maksun ja etenkin julkisoikeudelliseen tehtävään liittyvän suoritteen tuottamisesta aiheutuvien kustannusten välillä kasvaa, sitä lähempänä on pitää suoritusta valtiosääntöoikeudellisena verona. Merkittävää voi myös olla, onko asianomaisen suoritteen vastaanottaminen vapaaehtoista vai pakollista. Veron suuntaan viittaa, jos suoritusvelvollisuuden aiheuttamista suoritteista ei voi kieltäytyä ja velvollisuus koskee suoraan lain nojalla tietyt tunnusmerkit täyttäviä oikeussubjekteja 3, samoin kuin se, että rahasuorituksen tarkoituksena on kattaa yleisesti lakisääteisten viranomaistehtävien kustannuksia 4.
Lainsäädäntökäytännössä nimitystä maksu on käytetty myös veroista, kuten väylämaksusta 5 ja sairausvakuutusmaksusta 6.
Maksuna on pidetty muun muassa:
- kaavoitukseen liittyvää kehittämiskorvausta 7
- ratamaksun perusmaksua 8
- maksua vastaanottokeskuksessa järjestettävästä vastaanotosta 9
- kadun kunnossa- ja puhtaanapidosta kannettavia maksuja 10
Verona on pidetty muun muassa:
- viestintäviraston perimää valvontamaksua 11
- rautatieliikenteen haittamaksua 12
- rahoitustarkastuksen perimää valvontamaksua 13
- viestintämarkkinamaksua ja teleurakointimaksua 14
- tietoturvamaksua 15
- väylämaksua 16
- postitoiminnan valvontamaksua 17
- viestintämarkkinamaksua 18
- sairausvakuutusmaksua 19
- lääkelain mukaista laadunvalvontamaksua 20
- työttömyysvakuutusmaksua 21
- riistanhoitomaksua ja pyyntilupamaksua 22
- kuvaohjelmalainsäädännön mukaista valvontamaksua 23
- korvausta postin yleispalveluvelvoitteen kustannusten kattamiseksi 24
- Rahoitusvakausviraston ja rahoitusvakausrahaston toiminnasta aiheutuvien hallinnollisten kustannusten kattamiseksi kerättäviä maksuja 25
Kasettimaksua ja työeläkevakuutusmaksua ei ole pidetty veroina eikä perustuslain 81 §:ssä tarkoitettuina maksuina 26.
Lisäksi on olemassa sanktioluontoisia ”maksuja”, jotka eivät ole veroja tai maksuja perustuslain 81 §:ssä tarkoitetussa mielessä. Esimerkkeinä voidaan mainita öljypäästömaksu 27, joukkoliikenteen tarkastusmaksu 28 ja pysäköintivirhemaksu 29. Niin sanotuista hallinnollisista sanktioista kerrotaan jaksossa 12.10.
Alaviitteet:
- 1 HE 1/1998 vp, s. 134/II
- 2 HE 1/1998 vp, s. 134–135
- 3 Ks. esim. PeVL 47/2005 vp, s. 3/II, PeVL 12/2005 vp, s. 3/I, PeVL 46/2004 vp, s. 3/I.
- 4 PeVL 52/2010 vp, s. 4/II
- 5 PeVL 44/2005 vp
- 6 PeVL 36/2005 vp
- 7 PeVL 53/2002 vp
- 8 PeVL 66/2002 vp
- 9 PeVL 8/2005 vp
- 10 Perustuslakivaliokunta piti kuitenkin tarpeellisena, että valtioneuvosto seuraa maksujen kustannusvastaavuustason noudattamista (PeVL 12/2005 vp).
- 11 PeVL 61/2002 vp, s. 6/II
- 12 PeVL 66/2002 vp
- 13 PeVL 67/2002 vp
- 14 PeVL 3/2003 vp
- 15 PeVL 9/2004 vp
- 16 PeVL 44/2005 vp, PeVL 46/2004 vp
- 17 PeVL 29/2005 vp
- 18 PeVL 45/2005 vp
- 19 PeVL 36/2005 vp
- 20 PeVL 17/2009 vp, s. 3
- 21 PeVL 31/2010 vp, s. 2/I ja siinä mainitut lausunnot
- 22 PeVL 48/2010 vp, s. 7–8
- 23 PeVL 52/2010 vp, s. 4–5
- 24 PeVL 56/2010 vp, s. 3/I
- 25 PeVL 35/2014 vp, s. 4–5
- 26 PeVL 30/2005 vp, PeVL 7/2005 vp
- 27 PeVL 32/2005 vp
- 28 PeVL 55/2005 vp
- 29 PeVL 57/2010 vp