11.3 Verosta säätäminen
Valtion veroa koskevasta laista tulee yksiselitteisesti ilmetä verovelvollisuuden piiri. Lain säännösten tulee olla niin tarkkoja, että lakia soveltavien viranomaisten harkinta veroa määrättäessä on sidottua harkintaa 1. Näin ollen veron määrä on yleensä voitava laskea suoraan lain säännösten perusteella.
- Elinkeinotoiminta oli verovelvollisuuden perusteena liian epätäsmällinen 2.
- Veron määrästä voitiin poikkeuksellisesti säätää asetuksella, kun asetuksenantajan harkintavalta oli lain tasolla riittävästi sidottua 3.
Perustuslain 121 §:n 3 momentin mukaan kunnallisen veron säätämiseen kohdistuvat samanlaiset sääntelytasoa ja sisältöä koskevat vaatimukset kuin valtion veroon.
Verolaista tulee myös ilmetä, miten verovelvollinen voi saada oikeusturvaa hakemalla muutosta verotuspäätökseen. Muutoksenhakukiellosta säätäminen ei ole mahdollista. Verotuksessa noudatettavia periaatteita on käsitelty esimerkiksi perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 35/2005 vp.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt veronhuojennustoimivallan säätämistä viranomaiselle sinänsä valtiosääntöoikeudellisesti mahdollisena 4. Huojennusvaltuudet eivät kuitenkaan saa olla niin laajat, että kulloisenkin lain sanamuodon mukainen oikeustila verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteista voisi valtuuksia käyttämällä olennaisesti muuttua. Huojennusmahdollisuuden tulee siten jäädä selvästi poikkeukselliseksi suhteessa laissa säädettäviin veron määräytymisperusteisiin. 5 Laista tulee käydä ilmi huojennusten hyväksyttävät myöntämisperusteet samoin kuin se, missä tarkoituksessa huojennuksia voidaan myöntää.
Hyväksyttävänä perusteena huojennusmahdollisuuksille on pidetty esimerkiksi täysimääräisen maksun ilmeistä kohtuuttomuutta 6. Sen sijaan mahdollisuus myöntää huojennusta ”erityisistä syistä” jäi sääntelyn täsmällisyyden näkökulmasta aivan liian avoimeksi 7. Viranomaiselle ei myöskään voida antaa toimivaltaa myöntää huojennusta ”määräämillään ehdoilla” 8. Tällaista sääntelyä on tullut täydentää viranomaisen toimivaltaa rajaavilla maininnoilla 9.
Verojen arviomaksatuksesta säädettäessä huomioon otettavia seikkoja käsitellään perustuslakivaliokunnan lausunnoissa PeVL 44/2005 vp ja PeVL 45/2005 vp sekä verolain taannehtivuutta perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 1/2009 vp.
Alaviitteet:
- 1 HE 1/1998 vp, s. 134/II, myös esim. PeVL 45/2005 vp, s. 3/II
- 2 PeVL 27/2009 vp
- 3 PeVL 20/2008 vp, s. 2; toisin PeVL 31/2010 vp
- 4 PeVL 5/2010 vp, s. 4/I, PeVL 19/2002 vp, s. 6–7, PeVL 4/1991 vp, s. 1–2, PeVL 17/1982 vp, s. 1/II
- 5 PeVL 35/2014 vp, s. 5
- 6 PeVL 5/2010 vp, s. 4/II, PeVL 44/2005 vp, s. 3/II, PeVL 4/1991 vp, s. 2/I
- 7 PeVL 44/2005 vp, s. 3–4; ks. kuitenkin PeVL 5/2010 vp, s. 4/II, jossa erityiset syyt liittyivät suoraan täysimääräisen perimisen ilmeiseen kohtuuttomuuteen.
- 8 PeVL 44/2005 vp, s. 4/I
- 9 PeVL 5/2010 vp, s. 4/II